Noidan kissa -sarjakuva

Olen nyt piirtänyt jonkin verran uutta sarjakuvaani, Noidan kissaa. Sain idean siitä, että ensinnäkin tykkään piirtää pelkistettyjä kissoja ja ne ovat muutenkin lempieläimiäni, ja kolmanneksi voisin vähän oikoa ennakkoluuloja noitamaailmasta. :D Eli noidan kissa Virnu selittää muun muassa, millä tavalla noidat ovat kosketuksissa mörköihin ja Samhainiin eli Halloweeniin.

"Hi. My name is Grin and this is a home of my witch."

Boogies are in the dark places. So crunchy and they crackle in my mouth.
Excellent night food!

People says that if a black cat cross a street you must to spit,
but I think that's crap. If I will see people, I must to avoid them.

I really don't understand... why she doesn't use rat tails what I hunt.

Taas reissu lääkäriin

Olin noin viikko sitten tosiaan lääkärissä ja sain rauhoittavaa yskänlääkettä. Nyt sitten on yskä pahentunut ja yskänpuuskat ovat äärimmäisen epämiellyttäviä, yskin lähes tukehtumiseen asti, keuhkoputki kutiaa ja on arka ja sisään ilmaa vedettäessä tuntuu ettei millään saa happea. Ja silmistä juoksee vesi. Yö meni sen verran kehnosti, että menin taas lääkäriin ja onnekseni sain saman lääkärin.

Sain astmalääkettä (pitäisi kai ottaa nytkin kun tuntuu että kurkussa on pala) ja antibiootteja keuhkoputkentulehdukseen. Lääkäri tosin sanoi (ja olin etukäteen jo diagnosoinut nettitietojen kanssa), että täysin 'oikeaoppinen" keuhkoputkentulehdus se ei ole, epävirallinen, epämääräinen tai jotain. Toivon kuitenkin että nämä auttavat ja että antibiooteista ei tule kuumetta tai huonoa oloa, koska joutuisin taas menemään kolmannen kerran lääkäriin. Ihanata.

Ostin itselleni hetken mielijohteesta (enää ei tarvitse ihmetellä, miksi työttömyysraha katoaa niin nopsaan) kaksi kukkaa, kanervan ja krysanteemin. Ihania. <3

Tuo yrttipastillipussi on ostettu apteekista. Sopii hengitysteille ja sisältää mm. timjamia, hunajaa, mentholia, piparminttuöljyä, salviaa, 'dwarf pine'- öljyä ja eucalyptusta. Eli hengityksen raikastamiseen ja esimerkiksi hillitsemään yskää. Kosteuttaa kurkkua. Maukkaita ja toimivia, riittoisa pussi. Hinta 3,46e, mikä on mielestäni ihan ok rohdosvalmisteesta. :)

Kirjoituspiiri: Maailmanloppu

Hämärän rajamailla -kirjoituspiirin toinen kirjoitus. Teemana meillä oli maailmanloppu. Tässä teille.


He kutsuivat sitä maailmanlopuksi. Heidän elämänsä loistava kultakaari oli kadonnut jättäen jälkeensä vain ahdistusta, valitusta ja sekasortoa. Ihmisten elämästä tuntui pudonneen pohja pois. Lapset itkivät ja pyrkivät äitiensä helmoihin, nuorten miesten suupielet olivat kääntyneet alaspäin ja ikäihmiset supattivat kuolemasta ja kadotuksesta.

Se oli tapahtunut heidän mielestään aivan odottamatta. Yhtenä päivänä kaikki oli ollut hyvin, yö oli liukunut eteenpäin kuten aina ennenkin, mutta seuraavana aamuna hävityksen jäljet näkyivät jo kaikkialla maailmassa. Liukuhihnamaailmamme oli pysähtynyt. Tuntui oudolta katsoa paniikissa juoksevia ihmisiä, sillä minä olin jo kauan aikaa odottanut tämän tapahtuvan.

"Etkö sinä ole järkyttynyt", he kysyivät. Vastasin etten ollut. Minusta tämä oli uusi alku, uusi mahdollisuus. Tämä päivä oli merkitty vanhan loppumisena ja uuden alkamisena. Vahvimmat selviytyisivät.

"Millä me nyt ruokimme lapset kun McDonald’seja ei enää ole?" he huusivat. Muutama lumihiutale leijaili alas kylmälle kadulle. Minä hymyilin heille ystävällisesti ja avasin elintarvikekaupan oven.

Seitsemän asiaa itsestäni -haaste

Seamrog haastoi minut kirjoittamaan seitsemän asiaa itsestäni. Ja onnea muuten Kaunis blogi- palkinnosta!

1. Kirjoittaminen on intohimoni. Olen tällä hetkelläkin mukana fantasiaa, kauhua ja scifiä kirjoittavassa kirjoituspiirissä, Hämärän tarinat on sen piirin nimi. Työväenopiston kurssi. Ette voi arvatakaan, miten ilahtunut olin kun löysin lempilajejani sisältävän kirjoituskurssin! Kirjoitan lähinnä fantasiaa, mutta kauhuakin tulee joskus kirjoitettua. Olen kirjoittanut tosiaan jostain 9-11-vuotiaasta ja yhteen aikaan minulla oli runokausi. Runoja löytyy täältä nimimerkillä Secred. Kolmisen romaania on kesken, kaksi niistä fantasiaa ja kolmas fantasia-kauhua. Yhden romaanin kirjoitin käsin (n. 200 sivua) teininä ja nyt käsittelen sitä uudelleen voidakseni yrittää taas sen tyrkytystä kustantamoille. Suurin osa kirjoitustyöstä tapahtuu kuitenkin päässä. Käyn keskusteluja ja seikkailuja tarinan henkilöiden kanssa, välillä ties kenen puolella. Minun vain on helpompi kirjoittaa sitten kun olen pohtinut sopivat vaihtoehdon kuhunkin juttuun.

2. Ilahdun pienistäkin asioista. Tähän on vaikuttanut mm. se, että kouluvuosinani minua kiusattiin pitkään ja pienistäkin asioista oppi silloin nauttimaan koska muuten ei olisi kestänyt. Saatan ilahtua tunneiksi siitä, että näen kauniin, huurteen koristeleman lehden maassa tai että tien ylittää pehmoinen orava. Tätä kai kutsutaan optimistiksi.

3. Tykkään piirtää. Aiempina vuosina maalasin ihan öljyväreillä, mutta nyt se on jäänyt koska värit ovat muuttuneet käyttökelvottomiksi, sniff. Ne vain kuivuvat parissa vuodessa. Luontoa tuli maalailtua. Joskus murrosikäisenä piirtelin sarjakuvia ja inspiraationi pohjana oli esimerkiksi Pokémon. :D Nykyään piirtelen sattumanvaraisesti joitakin kuvia ja itse asiassa tällä hetkellä suunnitteilla on sarjakuva tai pienet stripit eräästä lempieläimestäni eli kissasta. Saatte vielä kuvia siitä.

4. Rakastan laulamista ja soittamista. Laulaminen on niin lähellä meditointia, että laulaessa tuntuu leijailevansa jossain korkealla. Soittaminenkin on ihanaa, joskin sitä ei pääse niin usein tekemään. 9-13-vuotiaana harrastin pianonsoittoa ja täytyy surukseni todeta, että enää en osaa kuin vain yhden kappaleen; Greenleaves- nimisen. Rumpuja osaan soittaa myös ja kun eräs entinen ystäväni toi minulle tuliaisina Irlannista tinapillin (huilu oikeastaan, mutta tinapilli on sen nimi), opettelin soittamaan sitä. Sitä on soiteltu sitten mökin saunarannassa tuulen puhaltaessa ja sateen laskeutuessa.

5. Minulla on vaikeita pakkomielteitä. Tämä tarkoittaa sitä, että saatan ahdistua pienistäkin asioista ja että en voi useinkaan kävellä pitkiä matkoja yksin, koska tuntuu että tukehdun ahdistuneisuuteeni. Ikävä juttu, mutta yritän hoitaa sitä. Tässäkin on hyvä osata nauttia pienistä asioista.

6. Rakastan eläimiä. Minulla oli 2006-2008 afrikkalainen kääpiösiili Hamlet, joka oli aivan mieletön persoona. Ikävä kyllä siilinen kuoli -08 syksyllä sairauteen. Mutta opin paljon asioita siilielämästä, kuten sen miten tuhistaan ja että siilillä on häntä, joka näkyy etenkin kun eläin röhnöttää mahallaan sohvalla, takajalat ojennettuina taakse ja etujalat sojottaen eteenpäin. :) Uskon Seamrogin myös huomanneen eläinrakkauteni, sillä aina kun käyn heillä, minun on pakko päästä juttelemaan Fredin ja Georgen kanssa ja paijailemaan pieniä tassuja ja pehmeää turkkia, ja hänen äidillään käydessämme on ihanaa päästä juttelemaan kissojen, Tiu'un ja Iisin kanssa ja palvomaan niiden kauniita kasvoja, tassuja ja häntiä. Lempieläimiäni onkin mm. siili ja kissa.

7. Yrittäjyys. Haluan jossain vaiheessa saada perustettua oman yrityksen, kahvila-konditorian. Minulla on jo selkeät suunnitelmat millainen paikasta tulisi. Haluaisin päästä yrittäjyyskurssille.

Minun pitäisi haastaa seitsemän ihmistä kirjoittamaan seitsemän asiaa itsestään, mutten oikein tunne ketään ja Seamrog onkin jo kirjoittanut. Mutta kuka tahansa, joka sattuu edes tämän tekstin lukemaan, voi kirjoittaa asioita itsestään ja linkittää bloginsa. :) Kiitos.

Vimmahdus

Tiedätte varmaan sen tunteen. Vituttaa, masentaa ja ahdistaa. Ja saattaa olla vielä tylsääkin. Olisi tekemistä, mutta en halua tehdä mitään. Pitäisi hakea työpaikkoja, siivota huonetta jne., voisin skarpata ja mennä lähikoululle uimaan...

Vimmahdukseni näyttää tältä:

Rottia ja muuta

Olin kaksi yötä Seamrogilla. Ensimmäisenä yönä olimme vain kahdestaan, toiseksi Taru tuli kotiin. Joimme teetä, saunoimme, jutustelimme, kirjoittelimme muistiinpanoja kirjoista, kuuntelimme musiikkia. Vipellytin ja paijailin rottapoikia. Niille ei kannata antaa haisteltavaksi sormenpäätä, koska otukset voivat haukata, sen sijaan suosittelen kämmentä. Opin tuon noiden ja afrikkalaisen kääpiösiili Hamletin avulla. (Hamlet on siis entinen lemmikkini. :) )

Ennen kuin Seamrogin perhe muutti, hän heitti paljon ylimääräistä kamaa roskiin. Sain mm. yhden kissapatsaan ja muutamia muita tavaroita. Vaihtoehtoina olisi ollut roskiin tai pelastettavaksi, sillä paljon tavaraa oli mennyt jo Seamrogin sukulaisille.

Tulin hiljattain kotiin ja on vähän jumittava olo, koska toinen yö ei mennyt niin hyvin kuin olisin voinut toivoa. Heräsin 15 yli kaksi siihen, että katosta kuuluu yhestä kohtaa teräviä naksahduksia. Seamrog käänsi kylkeä ja huokaisi hartaasti, Taru ujelsi unissaan. Piirsin vähän kissoja ja yritin jatkaa nukkumista. Puoli viideltä Taru oli kuulemma alkanut huutaa, saatoin kuulla sen unen läpi, ja tyttö herätti sitten yhdeksältä - taas huutamalla. Mutta totuushan on, että lapset ovat luontaisia herätyskelloja.

Siitä naksahtelusta. Se ei kuulunut tulevan katon sisältä eikä naapurista, vaan vähän ennen kattoa. Jos se oli henkiolento, sanoin sille varmuuden vuoksi hyvät yöt, vaikka siihen menikin kauan että uskalsin avata suutani. Yritin olla mahdollisimman hienotunteinen, että jos siellä oli jotain, niin se jokin ei suuttuisi tai loukkaantuisi.

Tänään laitan äitini kanssa lehtipihvejä. Ja valkosipulimaustevoi pitää tehdä itse. Jumittaa, en jaksa kirjoittaa enempää raapusteluja.

Riipputähdet

Mr. Fred

Mr. George

Seamrog ja Taru

Kauniita esineitä

Tyttöjen ilta

Ajattelin viettää tänään tyttöjen iltaa Seamrogin ja hänen tyttärensä (eli kummityttöni) kanssa, mutta Taru olikin jo vilahtanut mummilleen, joten tyttöjen illasta tuleekin isojen tyttöjen ilta. Emme tiedä vielä tarkkaan mitä teemme, mutta laitamme jotain ruokaa ja saunomme, ja sekoamme kuten aina tavatessamme.

Postiluukusta kolahti erään pizzerian mainos, jossa on kotiinkuljetuksia ja pari etukuponkia. Ja juuri kun sovimme, ettemme mene Raxiin, koska Seamrogilla ei ole bussirahaa. Aivan kuin pizzanintoista mieltäni yritettäisiin yllyttää... Otan lapun kuitenkin mukaan jos tulee pizzainen fiilis.

Kokeilin ensimmäistä kertaa leikata kuvasta Paintilla ja onnistuin. Whii.

Kuohuja

Olin taas kirjoituspiirissä. Oli aika takalistoa puuduttavaa kuunnella tietoa siitä, miten voidaan antaa hyvä palaute ja miten kirjoittaa projektiomallisesti. Tiedän nuo asiat jo. Vain runoja en kirjoita projektiomaisesti. Kaiken huipuksi kun ohjaajamme heitti, että voisimme perustaa uuden uskonnon ja opettaja voisi olla ylipapitar, shamanistista elämäntapaa harjoittava mies kurssiltamme sanoi vakavaan sävyyn että "nainen ei voi olla pappi, vain parantaja". Kihisin kiukusta. Wiccassa kunnioitetaan luonnossa ja itsessä jumalatarta, ja jos vain haluaa, voi pitää itseään ylipapittarena! Vihaan sovinisteja.

Olen siis feministi. Jos kuulen jotain naista alentavaa, niin niskakarvani nousevat pystyyn. Tänään junassa menomatkalla Leppävaaraan lähelle minua istui tummaihoinen mies, joka nojautui hieman suuntaani ja yritti suomeksi "hei" ja "moi". En kuitenkaan halunnut osoittaa kuulleeni, sillä minulla on suuria ennakkoluuloja tummaihoisia miehiä kohtaan erään ystäväni kokemusten (ja parin omanikin) takia. Tuli mieleen, että yrittikö mies minua, koska olen a) nainen, b) ylipainoinen, c) yksin? Joka tapauksessa aloin lukea kirjaa Naisen salaiset voimat - henkinen näkemys naiseudesta, kirjoittanut Helena Luukkonen. Pääsinkin junassa sen loppuun. Siinä kirjassa on pari hyvää näkemystä kuun, kuukautisten ja naisten yhteenkuuluvuudesta.

Kohta otan uunista puolukkapiirakan ja murutaikinakeksit ja laitan suklaateetä. :)

Sanan voima

Kirjoittamista ei voi koskaan tarpeeksi ylistää. Minulle kirjoittaminen on luovuuden ja inspiraation suoltamista paperille, meditatiivista toimintaa. Aloitin kirjoittamisen kunnolla joskus 9-11-vuotiaana. Koulussa ala-asteella kirjoittelin kummallisia ja vauhdikkaita tarinoita, joita kaikki eivät aina ymmärtäneet. Yläasteella kirjoittamisen juoni muuttui paremmaksi ja sain hyviä arvosanoja äidinkielestä. Siitä aineesta olen aina pitänyt. Ja vaikka äidinkieli ei ollut aina pelkkää kirjoittamista, myös kirjakielen teorian opettelu oli hauskaa.

Lukiossa ei luovuutta päästy oikein käyttämään; meidän piti kirjoittaa johonkin aineistoon liittyviä tekstejä. Siinä ei pahemmin sanojen taianomaisuutta ollut. Kotona kuitenkin kirjoittelin kaikenlaista. Yläasteella kirjoitin käsin kokonaisen fantasiaromaanin ja yritin sitä pariin paikkaan tuputtaa. Nuorten Voiman Liitollekin sen lähetin. Hyvää palautetta se sai, mutta onneksi mikään kustantamo ei ottanut kirjaa huostaan, sillä nyt se on jälleen muokkauksen alla. Sen aikainen käsikirjoitus on ymmärrettävistä syistä hieman lapsellisehko ja liian nopeasti etenevä.

Lukion jälkeen ammattikoulussa (Helsingin palvelualojen oppilaitos) ei hirveästi kirjoitettu. Ja koska olin syventynyt kanavoimaan luovuuttani leipomossa ja konditoriassa, en tuohon aikaan paljoa kirjoitellut. Mitä nyt välillä mietin joitakin lauluja ja musiikkia niihin. Valmistuttuani keväällä 2010 olin taas vapaa kirjoittamaan luovasti. Halusin tosin ensin nauttia vapaudestani, joten kesä vierähti matkaillessa ja rentoutuessa. Välillä kyllä tuumin kirjoituksiani.

Minulla on tällä hetkellä kolme kirjaa työn alla. Olen hieman hankala kirjoittaja, sillä innostun aloittamaan aina jotain uutta, mutta se ei useimmiten etene loppuun asti. Sama koskee huoneen siivoamista... Kaksi kirjoista on fantasiaa, toinen nk. perinteistä keskiaikatyyppistä ja toinen realismia ja suomalaista muinaisuskoa sekoittavaa. Kolmas keskeneräinen romaani on fantasiatyyppistä, paikoitellen realistista kauhua. Rautoja on ainakin tulessa.

Mutta tosiaan... Sanan voima on minulle tärkeä. Nautin usein siitä, että pääsen kirjoittamaan sanoja, jotka on kirjoitettu täysin maltillisesti. Maltillisella tarkoitan sitä, että punnitsen tarkkaan sanat ennen kuin asetan ne lauseisiin. Tällöin syntyy mielikuva melkein loitsunkaltaisesta kirjoittamisesta.

Voitte pohtia asiaa kirjojen kannalta. Jokainen kirja on kirjoitettu huolella. Jos niissä on lukuja, on jokainen luku oma tarinansa. Runot ovat moniulotteisia. Tarinat eivät pelkästään kerro itseään, ne myös tuottavat mielikuvia jokaisesta erillisestä sanasta. Ja kuten Kalevala- mitassa, sanojen peräkkäinen samalla alkukirjaimella alkaminen lisää voimaa.

Vaka, vanha Väinämöinen
tietäjä iänikuinen

Sanojen rytmi, sama alkukirjain, sanojen tuomat mielikuvat ja tunteet... Kirjoittaminenhan on oikeastaan loitsimista. Ja kun olet lukenut jonkin kirjailijan teoksen, joka on ravistellut sinua sielullisella tasolla ja olet kokenut lukiessasi tunteita laidasta laitaan, nauttinut jokaisella solullasi... Eikö silloin voisi sanoa, että olet kuunnellut loitsintaa?

Oli synkkä ja myrskyinen... päivä?

Heinäkuussa olin erään ystäväni luona Joutsassa hänen perheensä kesämökillä. Silloin oli tajuttomat helteet, joita muistelee nyt kaihoisasti. Keskimäärin lämpötila oli 32 astetta, mökissä sisällä 28-29 ja hiki valui öisin, järviveden lämpötila oli huimat 27! Ihan kuin linnunmaidossa olisi uinut.

Pari ukkosta tuli, mutta ne olivat mietoja. Otin kuvia laajasta ukkosrintamasta, pilvi on nimeltään vyörypilvi ja se on yksi hyvä esimerkki voimakkaasta ukkosesta. Tämä rintama puhkui niin nopeasti yli, että vain rankkasade raivosi ja pari salamaa välähti.



Tummia pilviä tulossa...



Pilvenryöppy



Toivottavasti ei imaise mukaansa...



Taitaa olla parasta mennä sisälle...





Mietoksia

Meinasin saada slaagin kun luulin, että en pysty kirjautumaan Bloggeriin ja että minun pitää asentaa joku ihme ohjelma, mutta se olikin ohimenevää. Se oli pelottavaa. Minä ja tekniikka emme sovi useinkaan yhteen. Voin sanoa esimerkiksi PowerPointille, että "Baby, meistä ei voi tulla mitään. Sinä olet tekninen, minä en."

Kävin tänään työhaastattelussa Kampin SpiceIcessa. Vaikuttaisi mukavalta työpaikalta, haastattelija oli miellyttävä. Olisi kiva jos lykästäisi, tässä on jo kauan etsitty töitä enkä halua lusia työvoimatoimiston asiakkaana, etenkin kun viime asiakaspalvelijamies oli epämiellyttävä ja suorastaan töykeä. :/ Sai tuntemaan, etten ollut muka tehnyt mitään. Minulla on vain pieni kynnys hakea työpaikkoja, koska iskee heti hirveä pelko ja ahdistus siitä, että en kelpaa. Minullahan ei ole työkokemusta, vain työharjoittelukokemusta.

Ruoholahteen kun saavuin, niin poikkesin Seamrogille. Piti olla vain tunti, pari, mutta olinkin tunteja. Niin siinä käy kun tiemme kohtaa. :D Joimme teetä, puhuimme ihmisistä, kävimme kaupassa kummityttöni Tarun kanssa. On Kaksonen horoskoopiltaan ja se näkyy; kun silmiä räpsäyttää, tyttö on kadonnut kahden huoneen päähän. Tässä Taru:

Huomenna on taas iki-ihana fantasiakirjoituspiiri! Leppävaarassa. Tätä onkin odoteltu jo viikko. Mitähän tällä kertaa?

Nappasin kesän loppupuolella kuvan Seamrogin hoidossa olevasta kissasta, Tiu'usta. Mitähän lienee miettinyt...

Valkosipuli-juustociabatta

Tein perjantai-lauantai- välisenä aikana Seamrogin tupareihin ciabattaa. Tuo vihreä pussukka sisältää suolaa. Tässäpä ohje, oli vähän pohtimista grammojen suhteen, kun meillä kotona ei ole vaakaa, vain desilitra.

Valkosipuli-juustociabatta tekoaika päivä

3,75dl vettä
1/5 tuorehiivasta
1,5tl suolaa
1rkl öljyä
n. 7-8dl vehnäjauhoja
pari valkosipulinkynttä
n. 100-150g juustoa

1. Murenna hiiva kädenlämpöiseen veteen. Lisää öljy ja suolaa, mutta varo ettei suola joudu suoraan kosketukseen hiivan kanssa, sillä se verottaa hiivan nostatuskykyä.

2. Sekoita hiljalleen vehnäjauhoja (noin puolet) sekaan, vaivaa taikinaa muutamia minuutteja.

3. Sekoita loput vehnäjauhot taikinaan ja vaivaa voimakas sitko. Hyvän sitkon testaaminen tapahtuu ottamalla taikinasta pala ja venyttämällä sitä hiljalleen sormien välissä. Jos taikina venyy purukumimaisesti eikä rakoile helposti, sitko on hyvä. (kuvittele että olet puhaltanut purkkapallon; jos taikina venyy lähes yhtä ohueksi rikkoutumatta, hyvä!)

4. Rasvaa suurehko kulho öljyllä ja laita taikina kulhoon. Peitä kelmulla tai muovipussilla ja laita kylmään esim. parvekkeelle. (jos laitat parvekkeelle, peitä kulho vadilla etteivät eläimet pääse käsiksi taikinaan) Taikinan on annettava muhia 12-24h.

5. Seuraavana päivänä jauhota puhdas pöytä ja kippaa taikina pöydälle. Kauli kevyesti noin 2-3cm paksuiseksi levyksi. Uuni kannattaa laittaa 225 asteeseen.

6. Leikkaa levystä paloja ja laita pellille. Purista valkosipuli ja sivele leivän pintaan (lisäys öljyä valkosipulimurskaan voi auttaa levittämistä. Itse laitoin valkosipulin vasta juuston päälle ja se paloi.).

7. Raasta juusto/avaa juustoraastepussi ;) ja ripottele leivän päälle. Anna kohota liinan/talouspaperin alla 45min.

8. Paista leipiä uunin keskitasolla 15-20min. Rapean kuoren aikaansaamiseksi laita leipien seuraksi uuninkestävä kuppi, jossa on vettä. Vesihöyry innostaa leivän rapeutumaan.

HUOM! Voit tehdä minkä kokoisia leipiä tahansa, esimerkiksi 3x3cm coctail-kutsuja varten. :)

Auringonlaskuja

Kesän varrella on tullut nähtyä paljon kauniita auringonlaskuja. Tässäpä kuvia:


Illan silmä, Joutsa



Hehku, Joutsa

"The Purple Night", Joutsa

Illanpolte, Joutsa

Kun aurinko punastui, Joutsa-Helsinki

Hekuma, Asikkala

Kung Fu, Asikkala

Polte, Helsinki

Mabon!

Tänään on sitten syyspäiväntasaus. Vai oliko se seisaus? Minulla menee aina tasaukset ja seisaukset sekaisin. Ehkä vielä opin.

Laitoin juuri koneelle melkein 400 kuvaa kesältä ja alkusyksyltä. Kuvia on ukkosrintamista, ruskasta, eläimistä, vedestä, pilvistä, auringonlaskuista... Pääpainoni on taivasilmiöissä.

Tein uunissa rahkaomenapiirakkaa, ohjeen nappasin netistä. Kotikokista taisi olla. Menen käymään ystävälläni Seamrogilla, vietämme Mabonia. Vien piirakan sinne. Aamupäivällä kävin lääkärissä, on ollut kaksi viikkoa inhottava yskä. Sainkin sitten yskänärsytystä hillitsevää lääkettä. Timjamiteetä on tullut litkittyä, mutta se ei ole auttanut tähän yskään. Yleensä timjamitee on auttanut minulla erilaisiin flunssiin.

Tuolla on ihanan syksyinen ilma! Sen ja Mabonin kunniaksi laitan muutaman syksyisen kuvan.

Kirjoituspiiri

Koska en ole saanut töitä, menin työväenopiston fantasiakirjoituskurssille. Hämärän tarinat- niminen kirjoituspiiri kestää 7kk. Kirjoittaminen on ihanaa ja olin suorastaan riemuissani, kun ominta alaani oleva kirjoituskurssi ilmestyi ohjelmistoon. Ensimmäinen tapaaminen oli viime viikon torstaina. Lisäiloa kurssissa tuottaa se, ettei kirjoittaminen rajoitu vain harrastetilaan. Meille tulee joka viikko kotitehtävä, joka liittyy sillä viikolla käsiteltyyn aihepiiriin, tai ainakin näin sen ymmärsin.

Meidän piti tehdä torstaina harjoitus, jossa listasimme parissa minuutissa muutamia pelottavia asioita ja sen jälkeen ei-pelottavia. Ideana oli noukkia ei-pelottavista jotain, mistä muokattaisiin kauhutarinassa pelkoa herättävä.

Pelkolistassani oli:
*hämähäkit
*pimeä
*oman kontrollin menettäminen
*kovat äänet
*syvä vesi
*luut

Ei-pelottavien listassa oli:
*kissat
*kirahvit
*siilit
*kuu
*auringonlasku
*stand-up-komiikka
*laulaminen
*ystävien kanssa olo

Pohdin novellin aihetta jonkin aikaa. Melko pian päähäni muodostui mielikuva karmaisevasta kirahvi-installaatiosta... Tänään kirjoitin tekstin koneelle (pidän käsinkirjoittamisesta) ja singautin sen kirjoituspiirin jäsenille.

Jäsenistä (ei raajoista) puheen ollen... Piirimme ihmiset ovat äärimmäisen mielenkiintoisia. Nuorin on 17-vuotias nainen, vanhin jo maailmaa nähnyt mies. Naiset ovat keskimäärin melko nuoria, tosin taidan itse olla toisiksi nuorin. Olisikohan naisten keski-ikä siinä 30? Ja miehet ovat kai keski-ikäisiä suurimmaksi osaksi. Mutta mitäs iästä, mukaviltahan he vaikuttavat. Ja pari erittäin mielenkiintoista henkilöä siellä on. :)

En malttaisi odottaa torstaita.

Syyspäiväntasaus

Huomenna on Mabon eli syyspäiväntasaus. Wiccalaisittain silloin juhlitaan ensimmäistä elonkorjuuta (muinaisjuhla kekri voidaan sijoittaa Mabonin ja Samhainin (31.10) väliin) ja elämän tasaamista: historiassa vangit vapautettiin.

Jostain syystä unohdan yleensä tämän juhlan. Ennen kuin huomaankaan, juhla on livahtanut ohitse. Mutta nyt laitoin sen jo hyvissä ajoin kalenteriin ja huomenna tapaankin ystävääni, jolla on sama uskonnollinen kanta kuin itselläni; eklektinen noituus. Tai enemmänkin sanoisin itseni harjoittavan eklektistä luonnonnoituutta. Mistä on siis kyse?

Wikipedia sanoo eklektisyydestä näin: "Eklektisyys (kreikan kielen eklektikos, "parhaan valitseminen") kuvaa suuntausta tai teoriaa, joka yhdistelee vaikutteita eri suuntauksista tai teorioista." Eklektinen luonnonnoituus on minulle kuin wiccaa, mutta en oikeastaan voi sanoa itseäni wiccaksi. Olen yhdistellyt aiemminkin eri teorioita ja mielenkiinnonkohteita, vaikka wiccan pääkohdat ovatkin arvomaailmaani. Lainaus Wikipediasta:

"Traditionaalinen wicca korostaa vuorovaikutusta sekä maskuliinisten että feminiinisten jumaluuksien kanssa. Sen sijaan eklektinen wicca korostaa usein feminiinistä jumalatarta. Toinen oppi on jumaluuden läsnäolo kaikessa elävässä. Jumala saatetaan yhdistää metsään, villieläimiin ja aurinkoon: nimityksiä ovat esimerkiksi Metsän Herra, Sarvipää ja aurinkopoika. Jumalatar yhdistetään maahan ja hedelmällisyyteen (Äiti maa) tai kuuhun ja veteen: sisäiseen näkemykseen ja henkiseen luovuuteen. Jumaluuksista voidaan myös käyttää eri alueiden mytologioiden mukaisia nimiä.

Wiccoille kuu ja sen vaiheet ovat jumalattaren ja hänen vaihtelevan ilmenemisensä tunnuksia. Maa on vertauskuva pysyvälle jumalattarelle, kaikkeuden ja elämän perustalle. Uusi ja kasvava kuu on neidon vertauskuva, täysikuu äidin sekä pienenevä ja pimeä kuu vanhan naisen. Kuun vaiheet voidaan myös jakaa viiteen, jolloin uusi kuu symboloi neitsyttä, kasvava kuu rakastajatarta, täysikuu äitiä, pienenevä kuu isoäitiä ja pimeä kuu akkaa tai isoäidin äitiä.

Uuspakanuudessa katsotaan, että pyhän ja maallisen, henkisen ja aineellisen välillä ei ole eroa. Maailma on kokonaisuudessaan pyhä. Elämän pyhyys ja jumalien läsnäolo ilmenee juuri luonnossa. - - -

Wiccan keskeinen moraalinen ohjenuora on niin sanottu Wiccan Rede. Sen tunnetuin yksittäinen lause on ”tee mitä haluat, kunhan et vahingoita”. Toinen redessä esiintyvä ajatus on, että jokaisen teon uskotaan palaavan tekijälleen kolminkertaisena." (ts. kolminkertaisen paluun laki: teit hyvää tai pahaa, se tulee kolminkertaisena takaisin.)

Ja lisättäköön, minulle luonnonnoituus on pääasiassa luonnon  kunnioittamista ja yrttien tutkimista sekä tiedon keräämistä. Tai no tavallaan en osaa aivan suoraan sanoa, mitä elämäntapani on minulle. Elämäntapa. Joskus on hyvä pysähtyä ja katsoa sitä pientä vesilätäkköä jalkasi alla.

Uudistumisprosessi

Olen huomannut olevani hieman laiska. Minulla oli vuodatuksessa blogi, jota jatkoin tänne bloggeriin, mutta koska unohdin salasanani, kävi näin. Vanha sähköpostini ei aukea ja blogini salasana olisi siellä. Mukavaa. Joudun aloittamaan puhtaalta pöydältä, taas kerran.

Tässä on vuodatuksen blogini, sieltä löytyy hieman taustatietoa. Leipuri-kondiittoriksi valmistuin kesäkuussa 2010. Laiskuus bloginkäytössä ja salasanojen muistamisessa aiheuttaa ongelmia.

Pitäisi kai skarpata. Taidan laittaa salasanani visusti talteen. Niin talteen, etten varmasti löydä sitä.