maanantai 28. helmikuuta 2011

Bloggaajan paluu

No niin. Huomenna kun alkaa ensimmäinen kevätkuukausi niin sen kunniaksi voikin vähän päivittää elämää. On tullut tavattua pari uutta henkilöä, koettua kulinarismia, paijailtua eläimiä ja yksi penkkarikoekin on tehty.

Kyseinen koe koskee maasta poimittuja ja talteen pistettyjä penkkarikarkkeja, joita laitoin portaille kaveria odotellessani. Testi menikin näin: kuinka monta karkkia katoaa tunnissa eli mikä on porraskarkkien häviämisnopeus? Vastaus oli: 1 karkki/h.

"Kuusi karkkia, kuusi porrasta - miten heidän käy?"

"Kaksi heistä vietiin"
Joskus pitää olla vähän kahjo.

Makeilla linjoilla jatkettakoon. Temperoin kotona vihdoin suklaata, onnistui jotenkuten, mutta täytyy muistaa että mikron sekunnit ovatkin yllättävän tehokkaita. Eli temperointi olisi voinut olla parempikin, mutta...

Dipattuja aprikooseja

Florentiineja
Noita florentiineja vein tuliaisina E:lle. Hän oli tehnyt ihanaa aurajuusto-parsakaali-minitomaattipiirakkaa.


Ystäväni S:n kanssa kävin eräässä Fazerin kahvilassa nauttimassa tuorejuustokakkua.



Ja tänään treffeillä ollessani nautiskelin seuralaiseni kera jäätelöannokset.


Aitoa vaniljajäätelöä, lakritsia ja olisiko ollut minttua.

Mango-melonia, vadelmaa, mansikkaa.
En ole niin makeanhimoinen... olen vain kulinaristi. *viaton ilme*

tiistai 22. helmikuuta 2011

Aate

Aito ystävyys on sitä, ettei toista jätä virran vietäväksi vaikka joentörmällä olisikin läjä kultaa.

perjantai 11. helmikuuta 2011

Kevättalvea

Hei taas pitkästä aikaa. Oli ihan tylsistynyt olo, joten tein vegaanipullaa tänään. Pikkupullia ja kanelisarvia. :)


Tein tietysti Runebergin päiväksi torttuja, nekin vegaanisina. Ja ihan hyviä tuli, vaikka kostutuksena käytinkin punssin tai rommin sijaan makeaa kirsikkaviiniä, ja vaikka kosteutta tulikin vähän liikaa.


Ollessani kävelyllä ystäväni S:n kanssa näin kiinnostavan jäämuodostelman.

Aivan kuin jääpeikon kita. Tai ehkä kulkureitti menninkäismaailmoihin?

Tuli käytyä myös eräänä päivänä WWF:n luontokaupassa ja eräs pieni olento tarttui mukaan. En voinut vastustaa.


Aivan kuin Hamlet! <3 Parasta koko siiliydessä oli se, että myyjätär laittoi juuri tuolla tavalla pehmon pussiin kuten kuvassa näkyy. Empi hetken, mutta ei laittanut pussia kiinni. Hän sanoi: "Jätetään tää auki, että siili saa vähän happea." Awww. :D