Olin kaksi yötä Seamrogilla. Ensimmäisenä yönä olimme vain kahdestaan, toiseksi Taru tuli kotiin. Joimme teetä, saunoimme, jutustelimme, kirjoittelimme muistiinpanoja kirjoista, kuuntelimme musiikkia. Vipellytin ja paijailin rottapoikia. Niille ei kannata antaa haisteltavaksi sormenpäätä, koska otukset voivat haukata, sen sijaan suosittelen kämmentä. Opin tuon noiden ja afrikkalaisen kääpiösiili Hamletin avulla. (Hamlet on siis entinen lemmikkini. :) )
Ennen kuin Seamrogin perhe muutti, hän heitti paljon ylimääräistä kamaa roskiin. Sain mm. yhden kissapatsaan ja muutamia muita tavaroita. Vaihtoehtoina olisi ollut roskiin tai pelastettavaksi, sillä paljon tavaraa oli mennyt jo Seamrogin sukulaisille.
Tulin hiljattain kotiin ja on vähän jumittava olo, koska toinen yö ei mennyt niin hyvin kuin olisin voinut toivoa. Heräsin 15 yli kaksi siihen, että katosta kuuluu yhestä kohtaa teräviä naksahduksia. Seamrog käänsi kylkeä ja huokaisi hartaasti, Taru ujelsi unissaan. Piirsin vähän kissoja ja yritin jatkaa nukkumista. Puoli viideltä Taru oli kuulemma alkanut huutaa, saatoin kuulla sen unen läpi, ja tyttö herätti sitten yhdeksältä - taas huutamalla. Mutta totuushan on, että lapset ovat luontaisia herätyskelloja.
Siitä naksahtelusta. Se ei kuulunut tulevan katon sisältä eikä naapurista, vaan vähän ennen kattoa. Jos se oli henkiolento, sanoin sille varmuuden vuoksi hyvät yöt, vaikka siihen menikin kauan että uskalsin avata suutani. Yritin olla mahdollisimman hienotunteinen, että jos siellä oli jotain, niin se jokin ei suuttuisi tai loukkaantuisi.
Tänään laitan äitini kanssa lehtipihvejä. Ja valkosipulimaustevoi pitää tehdä itse. Jumittaa, en jaksa kirjoittaa enempää raapusteluja.
 |
| Riipputähdet |
 |
| Mr. Fred |
 |
| Mr. George |
 |
| Seamrog ja Taru |
 |
| Kauniita esineitä |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti