Sanan voima

Kirjoittamista ei voi koskaan tarpeeksi ylistää. Minulle kirjoittaminen on luovuuden ja inspiraation suoltamista paperille, meditatiivista toimintaa. Aloitin kirjoittamisen kunnolla joskus 9-11-vuotiaana. Koulussa ala-asteella kirjoittelin kummallisia ja vauhdikkaita tarinoita, joita kaikki eivät aina ymmärtäneet. Yläasteella kirjoittamisen juoni muuttui paremmaksi ja sain hyviä arvosanoja äidinkielestä. Siitä aineesta olen aina pitänyt. Ja vaikka äidinkieli ei ollut aina pelkkää kirjoittamista, myös kirjakielen teorian opettelu oli hauskaa.

Lukiossa ei luovuutta päästy oikein käyttämään; meidän piti kirjoittaa johonkin aineistoon liittyviä tekstejä. Siinä ei pahemmin sanojen taianomaisuutta ollut. Kotona kuitenkin kirjoittelin kaikenlaista. Yläasteella kirjoitin käsin kokonaisen fantasiaromaanin ja yritin sitä pariin paikkaan tuputtaa. Nuorten Voiman Liitollekin sen lähetin. Hyvää palautetta se sai, mutta onneksi mikään kustantamo ei ottanut kirjaa huostaan, sillä nyt se on jälleen muokkauksen alla. Sen aikainen käsikirjoitus on ymmärrettävistä syistä hieman lapsellisehko ja liian nopeasti etenevä.

Lukion jälkeen ammattikoulussa (Helsingin palvelualojen oppilaitos) ei hirveästi kirjoitettu. Ja koska olin syventynyt kanavoimaan luovuuttani leipomossa ja konditoriassa, en tuohon aikaan paljoa kirjoitellut. Mitä nyt välillä mietin joitakin lauluja ja musiikkia niihin. Valmistuttuani keväällä 2010 olin taas vapaa kirjoittamaan luovasti. Halusin tosin ensin nauttia vapaudestani, joten kesä vierähti matkaillessa ja rentoutuessa. Välillä kyllä tuumin kirjoituksiani.

Minulla on tällä hetkellä kolme kirjaa työn alla. Olen hieman hankala kirjoittaja, sillä innostun aloittamaan aina jotain uutta, mutta se ei useimmiten etene loppuun asti. Sama koskee huoneen siivoamista... Kaksi kirjoista on fantasiaa, toinen nk. perinteistä keskiaikatyyppistä ja toinen realismia ja suomalaista muinaisuskoa sekoittavaa. Kolmas keskeneräinen romaani on fantasiatyyppistä, paikoitellen realistista kauhua. Rautoja on ainakin tulessa.

Mutta tosiaan... Sanan voima on minulle tärkeä. Nautin usein siitä, että pääsen kirjoittamaan sanoja, jotka on kirjoitettu täysin maltillisesti. Maltillisella tarkoitan sitä, että punnitsen tarkkaan sanat ennen kuin asetan ne lauseisiin. Tällöin syntyy mielikuva melkein loitsunkaltaisesta kirjoittamisesta.

Voitte pohtia asiaa kirjojen kannalta. Jokainen kirja on kirjoitettu huolella. Jos niissä on lukuja, on jokainen luku oma tarinansa. Runot ovat moniulotteisia. Tarinat eivät pelkästään kerro itseään, ne myös tuottavat mielikuvia jokaisesta erillisestä sanasta. Ja kuten Kalevala- mitassa, sanojen peräkkäinen samalla alkukirjaimella alkaminen lisää voimaa.

Vaka, vanha Väinämöinen
tietäjä iänikuinen

Sanojen rytmi, sama alkukirjain, sanojen tuomat mielikuvat ja tunteet... Kirjoittaminenhan on oikeastaan loitsimista. Ja kun olet lukenut jonkin kirjailijan teoksen, joka on ravistellut sinua sielullisella tasolla ja olet kokenut lukiessasi tunteita laidasta laitaan, nauttinut jokaisella solullasi... Eikö silloin voisi sanoa, että olet kuunnellut loitsintaa?