Kirjoituspiiri: Maailmanloppu

Hämärän rajamailla -kirjoituspiirin toinen kirjoitus. Teemana meillä oli maailmanloppu. Tässä teille.


He kutsuivat sitä maailmanlopuksi. Heidän elämänsä loistava kultakaari oli kadonnut jättäen jälkeensä vain ahdistusta, valitusta ja sekasortoa. Ihmisten elämästä tuntui pudonneen pohja pois. Lapset itkivät ja pyrkivät äitiensä helmoihin, nuorten miesten suupielet olivat kääntyneet alaspäin ja ikäihmiset supattivat kuolemasta ja kadotuksesta.

Se oli tapahtunut heidän mielestään aivan odottamatta. Yhtenä päivänä kaikki oli ollut hyvin, yö oli liukunut eteenpäin kuten aina ennenkin, mutta seuraavana aamuna hävityksen jäljet näkyivät jo kaikkialla maailmassa. Liukuhihnamaailmamme oli pysähtynyt. Tuntui oudolta katsoa paniikissa juoksevia ihmisiä, sillä minä olin jo kauan aikaa odottanut tämän tapahtuvan.

"Etkö sinä ole järkyttynyt", he kysyivät. Vastasin etten ollut. Minusta tämä oli uusi alku, uusi mahdollisuus. Tämä päivä oli merkitty vanhan loppumisena ja uuden alkamisena. Vahvimmat selviytyisivät.

"Millä me nyt ruokimme lapset kun McDonald’seja ei enää ole?" he huusivat. Muutama lumihiutale leijaili alas kylmälle kadulle. Minä hymyilin heille ystävällisesti ja avasin elintarvikekaupan oven.