Kirjoituspiiri: Lintutyttö

Tänään on taas kirjoituspiiri. On kaksi viikkoa edellisestä, koska työväenopistolla oli viime viikko syyslomaa. Tämä on kahden viikon tuotos. Meillä oli kaksi aihetta mistä valita:
1. Kirjoita teksti, jossa on säästöpossu, undulaatti, rakkautta ja jotain hämärää. Tai:
2. Kirjoita teksti, jossa on dialogi.
Valitsin jälkimmäisen.

Translation: I have a writing course today. Previous was two weeks ago, because the Worker's institute had a fall vacation. We got two different subjects:
1. Write text, where is a piggy bank, a budgie, love and something gloomy. Or:
2. Write text, where is a dialog.
I chose the latter.


Lintutyttö
　
"Älä mene kauhean kauas, Emily."
Vaaleanhiuksinen nuori nainen nostaa päänsä ja hymyilee rauhoittavasti äidilleen.
"Vain lähimetsään", hän sanoo ja kietoo harmaan huivin kaulalleen. Hän lisää: "Siellä on paljon lintuja." Hän avaa oven ja sujahtaa rappukäytävään. Askelet kaikuvat seinistä. Nainen kuljettaa hoikkia sormiaan rosoisella seinällä, työntää ulko-oven auki ja astuu harmaaseen maailmaan.

Harmaat pilvet tihkuvat rakennusten kylkiä alas, ujuttautuvat neuletakin rakoihin, kylmä ilma suitsii hengityksen laukkaan, kohoamaan savun tavoin ylös. Emily kiiruhtaa tien yli, hypähtää jalkakäytävälle. Käsi heilahtaa, bussi pysähtyy kirskuen. Emily nousee kyytiin.

Tie on mutkitteleva. Kädet lepäävät sylissä kylmänkosteina, istuin tärisee bussin mukana. Lattiasta kattoon nousevat tangot ovat kuin häkin osia, Emily ei niitä halua katsoa eikä haluaisi niitä koskeakaan, mutta nappeja on painettava päästäkseen ulos rämisevästä hirviöstä. Hän ojentaa lopulta kätensä ja koskettaa muovinappulaa. Plink.

Bussi jättää hänet tienreunalle. Edessä on kuusimetsä. Metsän laidassa ei sada, mutta pilvet roikkuvat raskaina. Emily suuntaa ojalle, empii hieman ja hypähtää sitten yli. Kuusien tuuheat käsivarret hän työntää syrjään ja astuu metsään. Heti metsän salassa alkaa Ylime puhua.

"Sinun on etsittävä korkea puu."
 "Korkea", Emily toistaa ja kävelee eteenpäin. Sammal joustaa jalkojen alla ja ajaa hänet keinahtelevaan kävelyrytmiin. Hän on lastu aalloilla ja virta vie. Naavaa roikkuu puiden oksilta. Se on kuin muinaista seittiä, jonka luojahämähäkki on kutonut. Luonnossa voima on vahvempaa ja kutsuvampaa kuin kotona, muoviesineiden ympäröimänä.

Kivet tuntuvat seuraavan.
"Sanotaan, että pyörivä kivi ei sammaloidu", Emily kuiskaa.
"Ne eivät tiedä totuutta", Ylime vastaa.
"Miksi se seuraa?"
"Seuraa tai ei", Ylime sanoo, "mutta etsi se puu."
 "Etsi puu", hän toistaa ja kävelee varmasti eteenpäin. Keskellä metsää on valtava, hohtava kuusi. Se on leveä kuin oviaukko. Nainen pysähtyy puun juurelle.

"Se on suuri", hän sanoo hiljaa.
"Oksalle."
 "Ne sanoivat, että kukaan ei oikeasti osaa sen luo, ehkä unissaan, ei muuten. Että sitä ei ole olemassa."
"Ne haluavat kahlita sinut häkkiin, katkoa siipesi", Ylime sihisee. Se siirtyy lähemmäs Emilyn mieltä. "Ne antoivat sinulle pillereitä, jotta et löytäisi ulos."
 "Vaientaakseen sinut", Emily jatkaa. "Kadonneen siskoni."
"Vaientaakseen", Ylime huokaa.

Nainen seisoo valtavan kuusen juurella. Hän ei tiedä, miten voisi kiivetä puuhun kun alimmat oksat alkavat vasta kolmen metrin korkeudelta.

"Etsin elämän lovia", Emily sanoo ja alkaa kiertää puuta. Ylemi nauraa: "Muut sanovat sinun puhuvan näkymättömälle! Mitä sinä siinä yksin puhut, hullu tyttö?"
 "Ole hiljaa", nainen kuiskaa ja läpsäisee itseään korvalle. "Mehän sovimme, että nyt tehdään välirauha."
"Elämänpuuta varten."
 "Elämänpuuta varten", Emily toistaa. Hän kiertää puuta kunnes näkee lovet puun rungossa. Vaaleat sormet tavoittavat lovet, siirtyvät niille napakkaa otetta varten. Kädet alkavat työntää kehoa ylemmäs, jalat sutivat ja liukuvat. Emily seisahtuu, avaa kengännauhat ja ottaa kengät jalastaan, ottaa valkeat sukat, ja asettaa ne vartijakiven luokse. Hän tarttuu uudestaan puun loviin, työntää, keskittyy, ponnistaa. Varpaat asettuvat loviin, sormet loikkaavat yhä ylemmäs. Nainen kurkottaa ja onnistuu, oksa on kiinteänä ja varmana käden alla. Hän pyrkii oksalle, jalat ovat vähällä livetä. Lopulta hän on ensimmäisellä oksalla.

"Ylemmäs, ylemmäs!" Ylime hoputtaa. Emily hengähtää hetken ja ryhtyy sitten kiipeämään. Huivi irtoaa ja leijailee alas, hipaisee oksaa, jatkaa leijailuaan ja lopulta jää vartijakivelle lepäämään. Lopulta nainen istuutuu suurelle oksalle ja katsoo pienempiä kuusia.
"Minä olin vanki", hän sanoo.

Tuuli on viileä ja kylmät väreet kipittävät hämähäkkien tavoin pitkin hänen selkäänsä. Ylime kuiskailee ihmislintujen maailmasta ja odottavasta vapaudesta. Pihka tuoksuu voimakkaana.

"Elämä paahtaa ihmiset korpuiksi, polttaa tavalliseksi sulka sulalta. Ja silloin alas putoaa."
"Alas putoaa pala palalta pieni ihminen", Ylime kuiskaa. "Sulka sulalta me kohti korkeuksia."
 "Minä tahdon olla lintu."
"Sinun sydämesi on lintu."
 "Minä tahdon elää."
"Tämä puu antaa elämän."
 Emily istuu kyyryssä oksalla ja tähyilee kauemmas. Hän kääntelee päätään kuin haukka, kuulostelee tuulen kuiskauksia, oman sydämensä sykkimistä, hengityksensä havinaa. Pihkan tuoksu kietoutuu hänen ympärilleen.

"Nyt on aika."
 "Minä muutun lintuihmiseksi", Emily kuiskaa unelmoivasti. "Levitän siipeni ja suuntaan etelään parantumaan, lämmittävään lintuihmisten maahan."
"Me levitämme siipemme", Ylime kuiskaa. "Kolmannella?"
 "Kolmannella."


"A nightingale in a golden cage
That's me locked inside reality's maze
Come someone make my heavy heart light
Come undone
Bring me back to life
This is who I am
Escapist
Paradise Seeker
Farewell, time to fly
Out of sight
Out of time
Away from all lies " 　
　

"Minulla on siivet."