Puff

Olen nyt kolme päivää putkeen ollut Hesyllä duunissa. Järjestelyhommia, mukavaa. Jotenkin vain aikaiset nousut ja työ aiheuttavat sen, että a) olen suht koht rytmissä ja b) olen väsyneehkö työn jälkeen. Ja tietysti antibioottikuurikin aiheuttaa väsymystä. No, nyt on viikonloppu välissä.

Leikin kerran Seamrogin pojan kanssa sotaa ja aina kun tulen käymään kun Jani on kotona, hän vinkuu että leikkisin hänen kanssaan. Keskiviikkona meinasi mennä hermot kun olin juuri tullut Hesyltä ja taapertanut ystävälleni ja J alkoi vinkua leikkimään. Miten 4v pojalle voi sanoa, ettei halua leikkiä? En ole lasten kanssa niinkään spontaani, osaan vain hymyillä typerän näköisenä. :p Selitin varmaan sata kertaa, että olen väsynyt ja tänään en leiki, ja väsymyshän oli totuus. Mutta poika vain jatkoi...

Minä: "Kuule, en mä nyt jaksa leikkiä, oon ihan väsyny. Katotaan myöhemmin."
J: "Eiku nyt leikitään."
M: "Katotaan jos myöhemmin jaksais. Tai vaikka toisella kertaa."
J: "Eiku tuu nyt leikkimään."
M: "..."
J: "Sä lupasit."
M: "...?!"
J: "Nyt tuut!"

Okei, uhmaikä. Mutta kun en oikeasti ole niin hyvä lasten kanssa. Ja hirveän vaikea on sanoa mitään vinkumiseen. :/ Oli vähän kökköä lähteä kotia päin kun lapsi parkuu, että haluaa leikkiä kanssani. Mutta_kun_en_tiedä_mitä_tuossa_tilanteessa_voisi_tehdä!

Ostin eilen mm. nelisen siiliesinettä ja kun tulin illalla kotiin, pihalla oli aivan Hamletin näköinen siili. :) Vipelsi kovaa vauhtia pakoon ja tuhisi, <3. Jätin sitten vähän mysli-pähkinä-sekoitustani sille.

Väsyttää taas, menen kohta nukkumaan.