Yritän saada unta. Laitan ajan ratoksi ensimmäisen novellini kirjoituspiiriltä (koska ihan ihan ensimmäinen on vain nopeasti tunnilla kirjoitettu pätkä. Kauhu oli aihe).
Kirahvi-installaatio
Taiteilija Iiro Kangas käyskenteli ylpeänä Galleria Aatteen päähallissa. Iloinen puheensorina ja kuohuviinilasien jatkuva kilahtelu tarjottimille kaikuivat aavemaisesti hallissa. Keskellä huonetta oli merkillinen taideteos, josta räpsittiin valokuvia.
Sinne tänne oli ripoteltu leivänkannikoita, joiden joukossa seisoi kaksimetrinen kirahvi. Se ei ollut mikä tahansa kirahvi, sillä osa kaulanikamista ja kylkiluista näkyi repaleisen nahan alta, takajalkojen tilalla oli haarukka ja veitsi. Pääkallo katsoi takaseinää naurussa suin, aivan kuin siellä olisi näkynyt jotain koomista.
"Tuo on epämiellyttävä, Iiro", taitelijan käsipuolessa roikkuva naisystävä sanoi. "Mistä materiaalista olet tuon tehnyt?"
"Osa kirahvista on kierrätysmateriaalia", Iiro Kangas sanoi. "Nahkaa, lautasia, kampaamoiden ylijäämähiusta, muoviputkia, styroksia. Lisäkannanotto maailman hälyttävälle kulutusjuhlalle." Hän naurahti kepeästi ja sipaisi otsalleen valahtaneen hiuksen tieltään. Punaiseen pukuun pukeutunut mies avasi suunsa: "Aivan kuin kirahvillasi olisi jokin sairaus. Ruttospitaali tai pahempaa!"
"Älä kuuntele Markoa", nainen sanoi ja takertui tiukemmin taitelijan käsivarteen. "Nautitaan avajaisista."
Iiro Kangas räpytteli silmiään. Hän oli herännyt vaimeaan kalahteluun. Ympäristö näytti utuiselta, mutta löydettyään silmälasinsa taskusta mies huomasi istuvansa selkä vessan seinää vasten. Hän yritti muistaa matkansa hallista vessaan, mutta pöhnäinen muisti ei toiminut.
Kalahtelu voimistui. Taiteilija nousi jäykkänä ylös ja asetteli silmälasinsa paremmin nenälleen. Hän suuntasi halliin. Kuu paistoi suuresta päätyikkunasta sisään. Parin rikkoutuneen lasin ja kirahvi-installaation lisäksi hallissa ei ollut ketään. Hän oli kuullut omiaan.
Mies nojautui seinää vasten ja hengitti syvään. Hänen ei olisi pitänyt nauttia niin paljon alkoholia. Kirahvikin näytti hengittävän kuun valossa. Avajaiset olivat kuitenkin olleet menestys. Hän sulki silmänsä, sillä hallin kieppuminen pahensi päänsärkyä. Taiteilija tunsi viileän ilmavirran kasvoillaan. Tuuletin. Jotain kosteaa valui hänen päälaelleen.
Kirahvi seisoi hänen edessään. Sen alaleuka oli lähes irti ja suusta valui kuolaa. Mies järkyttyi huuruistaan. Kirahvi näytti nauravan, vaikka alaleuka retkottikin lähes irtonaisena. Eläin huojui. Se otti pari horjuvaa askelta lähemmäs miestä. Styroksiset etujalat natisivat ja aterinjalat kalahtelivat lattiaa vasten.
"Hus", mies sanoi hämmentyneesti. "Mene." Hän ei tiennyt, miten reagoisi tilanteeseen. Hän keräsi rohkeutensa ja luikahti vessaan. Hetken oli hiljaista ja sitten kuului murtuvan styroksin narskumista. Taiteilija kurkisti halliin. Kirahvin jalat olivat murtuneet. Kirahvi katsoi häntä silmättömillä silmillään ja alkoi hitaasti, mutta varmasti raahautua häntä kohti. Mies uikahti ja syöksähti laittamaan vessanoven kiinni.
Hän nojautui ovea vasten. Tämä oli painajaista! Sen oli pakko olla. Hän oli nauttinut liikaa alkoholia ja nyt kaikki kostautui. Hän sulki silmänsä ja rukoili heräävänsä.
Hän heräsi. Iiro Kangas nojasi lattialla vessan oveen. Aamuaurinko ujuttautui ristikkoikkunasta sisään. Se oli ollut vain alkoholinhuuruista painajaista. Taiteilija kompuroi ylös ja käveli lavuaarille. Hän näytti hirveältä. Iho oli vahamainen ja kalpea. Silmät olivat syvällä kuopissaan. Aivan kuin hänen kirahvinsa olisi tartuttanut jonkin taudin.
Kunhan ei kuppaa, taiteilija hymähti. Hän aukaisi hanan ja huuhteli kasvonsa viileällä vedellä. Hän hieroi kasvojaan ja antoi käsiensä valua silmiltä poskille ja siitä alas lavuaariin. Hetken hän tuijotti kuvajaistaan ja alkoi sitten kirkua. Kasvojenpesu oli irrottanut hänen poskestaan liuskan ihoa ja lihasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti