tiistai 16. marraskuuta 2010

Kirjoituspiiri: Raapale

Meidän piti kirjoittaa raapale. Se on täsmälleen 100 sanaa pitkä ja siinä olisi oltava juoni, mahdollisesti dialogia ym. eli kuten tavallisessakin novellissa. Eipä ollut ihan helppoa, mutta lähdin sitten ensimmäisestä ajatuksesta liikkeelle. Tarina perustuu joiltakin osin tositapahtumiin - miettikää sitten miltä osin.

Translation: Usually I don't translate these novels, which I write in my writing course, but because I wrote just a scratch (short story, just 100 words), I will translate that. This writing bases on the true life - you can think, which way.

Name of the scratch is just The Scratch. Sorry about bad english.
__________

"Olipa kerran loppu", Miranda ajatteli ääneen. "Toimisikohan se?" Hän istui junassa matkalla Helsinkiin. Hänen oli määrä kirjoittaa raapale, lyhyt tarina. Ja tuo oli kaikki, mitä oli tullut mieleen.

Juna kolisi ja keinahteli mutkissa. Se tuntui menevän yllättävän kovaa. Miranda rypisti kulmiaan. Eikö täällä pitänyt olla nopeusrajoituksia? Hän tunsi liimautuvansa selkänojaan, maisemat vilisivät ohi tuhruisina.

Äkkiä toisesta vaunusta kuului huutoa.

Sisään rynnisti verinen peikko.

"Hyvä matkustaja, anteeksi tämä nopeus", peikko sanoi naiselle kohteliaasti kumartaen, "mutta nälkä vaivasi ja jouduimme syömään kuljettajan. Olemme hieman myöhässä aikataulusta, joten pitää kiirehtiä. Ottakaa toki mukava asento ja rentoutukaa. Ei tämä matka ole kuin raapale vain."

___
"The Scratch"

"One upon a time there was the end", Miranda though. "Would it work?" She was sitting in a train, going to Helsinki. She needed to write a scratch, a short story. And that was everything, what came to her mind.

The train rattled and swayed in the curves. She felt that the train drived too fast. Miranda scowled. Didn't the train has any speed limits? She felted to stick stool. The cloudy landscape swarmed by.

Suddenly she heard some screaming.

A bloody troll rushed inside the wagon.

"Dear passenger, we're sorry about this speed", troll said to her and bowed politely, "but we were hungry and ate a driver. We're a little bit late from the schelude, so we must to hurry. Please take a comfortable stance and relax. This journey is only a scratch."

Helsinki Railway Station, pic from Google

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti