lauantai 12. tammikuuta 2013

Onnelliset munat?

Ostaessani eilen kaupasta luomumunia huomasin yhden ei-luomun merkin markkinoivan "onnellisten kanojen munia". Onnellisuus kanoilla liitetään vapauteen kuopsutella ja käyskennellä sekä toimia tavallisen kanan vaistojen mukaisesti. Paljon onkin keskusteltu häkkikanaloista ja luomukanaloista. Mieleeni juolahti tarkistaa, mitä luomulla oikeastaan tarkoitetaan.

Elintarviturvallisuusvirasto Evira luonnehtii luomun näin:

"Luomutuotannossa periaatteena on tuottaa tuotteita, joiden valmistusmenetelmät eivät ole haitallisia ympäristölle, eivätkä ihmisten, kasvien tai eläinten terveydelle ja hyvinvoinnille."

Okei. Silti en voi olla varma, ovatko kanat olleet niin hyvissä oloissa kuin kuvitellaan. No, joka tapauksessahan luomu on parempaa kuin tavalliset häkkikanan vääntämät munat. Päätin käydä Animalian sivuilla varmistamassa asian.

Animalian sivuilla kerrotaan erilaisista kanaloista.

Yleisesti paheksutuin on tämä häkkikanala, jossa kanoja on lähestulkoon toistensa päällä. Perinteiset häkkikanalat ilman varusteita (orsi, munintapesä ja pehkuualue) kiellettiin 2012 alussa, mutta emme voi tietää kuinka moni toteuttaa muutoksen. Animalian mukaan valtaosa Suomen kanoista elää varustelluissa häkkikanaloissa.

Ikävä kyllä häkkien pehkuualue on vain yksinkertainen muovimatto, joten tilanne kuopsuttelussa on plus miinus nolla. Ja ahtauden takia kanojen keskuudessa esiintyy mm. stressiä ja kannibalismia, ja orret tukevat jälkimmäistä asettamalla kilahtaneet lajitoverit sopivaan nokkimiskorkeuteen.

Lattiakanaloissa on nimensä mukaisesti kanoja tehdaslattialla. Vaikka tilaa on kaksi kertaa enemmän kuin häkkikanalassa, kanoja on silti yhdeksän neliömetrillä. Lattiakanaloissa näin suurissa joukoissa esiintyy mm. höyhenien nyppimistä, stressiä ja jopa yleisemmin kannibalismia kuin häkissä. Myös puhtaanapito on haastavaa. Paskaisia kananmunia siis kaikille, olkaa hyvä!

Kerroslattiakanalasta minulla ei ollut aikaisemmin tietoa. Kuulostaa meidän ihmisten käyttämältä kerrostalolta, joskin tilaa ei oikeastaan ole, toisin kuin miettii ihmisten elämää. Kanojen määrä on jopa suurempi kuin lattiakanalassa. Mitä eroa sitten sen ja kerroslattiakanalan välillä on? Kerrokset. Tuottajalle siis kätevämpää.

Ja sitten päästäänkin optimaalisimpaan onnellisuusasumiseen eli luomuun.
Luomukanala on lattiakanala, mutta sen eläintiheys on enintään kuusi neliömetrillä. (Eli kuitenkin vain kolmasosan vähemmän)

Animalia kertoo:

"Kanoilla on myös lattiakanaloita enemmän munintapesä- ja orsitilaa ja ne saavat kesäisin ulkoilla laitumella tai tarhassa. Luomukanalassa pitää olla ikkunoita, joista kanalaan saadaan myös luonnonvaloa. Parven koko vaihtelee sadoista korkeintaan kolmeen tuhanteen ja joukossa pidetään usein myös kukkoja.


Keskeinen ero tavanomaiseen tuotantoon on myös se, että suurin osa luomukanojen rehusta pitää olla luonnonmukaisesti, eli ympäristöä säästävällä tuotantotavalla, tuotettua. Lisäksi luomukanoille tulee päivittäin antaa karkearehua, esimerkiksi kuivaa heinää tai säilörehua ja juureksia kuten porkkanaa tai kaalia. Karkearehun etsiminen ja syöminen toimii tärkeänä virikkeenä kanoille.

Lattiakanaloiden ja etenkin luomukanaloiden etuna on se, että niissä kanat pystyvät toteuttamaan käyttäytymistarpeitaan paremmin kuin häkkikanaloissa: ne voivat munia erilliseen, suojaisaan pesään, kylpeä kuivikkeissa, nukkua orrella ja tyydyttää ainakin jossain määrin tutkimisen tarvettaan kuopimalla ja nokkimalla kuivikkeita. Parhaita kanojen hyvinvoinnin kannalta ovat pienet luomulattiakanalat, joissa kanat oppivat pienemmän parvikoon ansiosta paremmin tunnistamaan toisensa yksilöllisesti, mikä vähentää kanojen kokemaa sosiaalista stressiä.

Varsinkin isoissa luomukanaloissa on kuitenkin samanlaisia ongelmia kuin muissakin lattiakanaloissa. Toisaalta luonnonvalo ja ulkoilma voivat myös aiheuttaa hämmennystä kanoissa, eivätkä ne uskalla heti hyödyntää laidunta. Ulkoilevat luomukanat ovat sisällä kasvatettavia lajitovereitaan alttiimpia ympäristön bakteereille ja loiseläimille, mutta tautien esiintymistä voidaan rajoittaa laidunaluetta ja ulkotarhan maata vaihtamalla."
Eli luomun pitäisi olla rajojen asettuessa kohdillaan ihan ok, ostajallekin.

Mietin vain edelleenkin sitä "onnellisten kanojen" leimaa. Mistä tuottaja tietää niiden olevan onnellisia? Tehdäänkö siellä kanoille mielipidetutkimusmittaus, jossa todetaan että kyllä, suurin osa kanoista on näissä elinympäristöissä onnellisia? Tuskinpa. Tuo onnellisuuden leima on kuluttajaa harhaanjohtavaa mainontaa.

Aion jatkossa ostaa enemmän luomumunia. Niiden munijat ovat ehkä onnellisempia verrattuna muiden kanalatyyppien kotkottajiin. Tukemalla luomutuotantoa tuen oikeasti onnellisia kanoja - ja ostan onnellisia munia.



torstai 10. tammikuuta 2013

Google-kääntäjä riemastuttaa

Otin vaarin erään Facebook-ystäväni kommentista, jossa hän oli kokeillut käyttää taas erään ystävänsä vinkkaamana Google-translatoria. Laitettiin ensin käännettävästä kielestä (finnish) käännettävään (english) sanat "Suomen presidentti, Sauli Niinistö" ja lopputulos oli:



...ei ihan mennyt nappiin. :D :D

maanantai 7. tammikuuta 2013

Jumitusta

Heräsin sitten yllättäen jo puoli yhdeksän kun kämppikset melskasivat niin etten saanut enää nukuttua. :p Noh, ehkä puoli kolmelta iltapäivällä herääminen ei ole edes niin terveellistä, vaikka masennusta onkin taas.

Yuleaika meni ihan ookoosti. Valoin tinaa, vene tuli sekä joitakin samanismityyppisiä pikkuhinttusia.

Jotenkin on ihan jumiutunut olo, vaikka söin aamupalan tuossa lähes herättyäni ja kohta on lounasaika. Ehkä nuutuvan hyasintin olotila on minullakin päällä.

Huomenna alkaisi kuulemma Valkee- kirkaskorvailu, mutta en ole vieläkään saanut postissa pakettia joten saa sit nähdä... Skeptinen olen, mutta jos se edes jotenkin lieventää masennustani, niin teretulemast luumenit!

Valkee

perjantai 4. tammikuuta 2013

Haaste


Sain haasteen Riiksulta.

Tämän pienen palkinnon tarkoitus on löytää uusia blogeja ja auttaa huomaamaan heitä jolla on alle 200 lukijaa.

Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 asiaa itsestään.

Pitää vastata myös haastajan 11 kysymykseen.

Haastetun pitää keksiä 11 kysymystä uusille haastetuille.

Heidän pitää valita 11 bloggaajaa, joilla on alle 200 lukijaa.


Sinun pitää kertoa kenet olet haastanut.
 
Eli:
 
11 asiaa itsestäni:

*olen kiinnostunut tällä hetkellä paleoruokavaliosta ja vhh:sta
*käteni ulottuvilla on pähkinöitä ja babyporkkanoita
*masennus on tällä hetkellä
*minut valittiin Valkee- korvavalotestaajaksi ja odotan testausta mielenkiinnolla, sillä olen aika skeptinen
*rentoudun parhaiten tuumimalla erilaisia päähenkilön toimintamalleja fantasiamaailmassani, jota aion jossain vaiheessa ruveta taas kirjoittamaan
*pidän kävelemisestä
*pelasin juuri Angry Birdsin Star Wars-nettipeliä
*pelkään kovia, äkillisiä ääniä, kuten ilotulitusta
*tykkään leikellä aikakausilehdistä kiinnostavia sanoja, liimata ne pahville ja käyttää niitä runoina. Tätä tein myös vuosina 2011-2012, mutta uutta on nyt tukipahvi siinä taustalla.
*haluaisin reissata ympäri Suomea, ulkomaat ei kiinnosta
*haluaisin ostaa tatuointisetin, harjoitella hyväksi ja päästä tekemään tatuointeja työkseni


Haastajan kysymykset:

1. Milloin nauroit viimeksi ja miksi?

* tapasin ystävättäreni ja heitimme laadutonta läppää sekoituksella tulevista musiikkikappaleista ja keksimästämme mieshahmosta - eli tänään

2. Mistä voisit luopua samantien?
*hiuksista ja muutamasta kilosta ihraa :D

3. Kerro kolme tyhmintä asiaa elämässäsi.
*Jokin typerä letkautus jossain tilanteessa.
*Koulukiusatuksi tuleminen muiden idiotismin takia.
*Pakko-oireinen häiriö.

4. Mistä tunnet sä ystävän?
*Henkilö, jonka kanssa voi turvallisesti keskustella sekä vakavista että hauskoista asioista ilman, että niistä piikitellään. Mustaa huumoria, mutta tietää mihin raja vedetään. Se että voi olla oma itsensä ja tuntea olevansa hyväksytty. Se että kykenee luottamaan siihen, että ystävän seurassa on turvallista. Se, ettei ole tarve tehdä koko ajan jotain vaan voi jumittaakin itsekseen sanomatta mitään. Se, että ystävä ei manipuloi eikä vedä herneitä nenään, jos ei pystykään näkemään. Se, että tuetaan puolin ja toisin ja osataan kuunnella. Etenkin tuo viimeinen asia on kaikista tärkein.

5. Kuinka monta tuntia nukuit viime yönä?
*Varmaan 10 + muutaman tunnin masispäikkärit.

6. Mistä aiheesta et voisi ikinä pitää blogia ja miksi?
*Omalla pärställäni en kirjoittaisi seksuaaliasioista tai intiimiasioistani.

7. Missä haluaisit olla treffeillä?
*En ole kiinnostunut treffailusta tai suhteen luomisesta, ystävät riittävät. Mutta treffeille ystävän kanssa (tai itsensä)... Hmm. Jossain missä voi rentoutua. Rauhallinen kahvila, jossa olisi kivat tilat ja vähän ihmisiä. Paljon aikaa keskustella. Pidän eniten keskusteluhetkistä, vaikkei minulta aina mitään hirveän moniulotteista filosofista settiä lähtisikään.

8. Minne et matkustaisi vaikka siitä maksettaisiin sinulle?
*Ydinreaktorien lähelle, Irakiin, Iraniin, Intiaan. Vaarallisiin paikkoihin.

9. Mikä on parasta parhaassa ystävässäsi?
*Että ollaan ihan yhtä sekaisin hyvällä tavalla. :D

10. Minne avaruus loppuu ja mitä sen jälkeen on?
*...mä vihaan näitä kysymyksiä. :D En halua ajatella, maapallo on jo tarpeeksi suuri.

11. Mikä on rakkain esineesi, miksi se on niin rakas?
*Jousi. Olen jousimies. Rakastan jousiammuntaa. Rakastan jousiammuntaan ja vapauteen liittyviä asioita. Ampuminen on rentouttavaa. Ja jousta voisi käyttää metsästykseen, jos sellainen äärimmäinen tilanne tulisi.



Mun kysymykset:
1. Haaksirikkoudut suomalaiselle autiolle saarelle jonnekin Ahvenanmaan kieppeille. Mitkä kolme asiaa, jotka sinulla YLEENSÄ on mukanasi, olisivat eniten hyödyksi saarella?

2. Lempivärisi? Missä se näkyy?

3. Millaista hiusharjaa tai kampaa käytät?

4. Jos olisit kirja, millainen kirja olisit?

5. Mikä tuoksu saa olosi tuntumaan kotoisalta?

6. Aurinko vai kuu?

7. Jos sinut valittaisiin presidentiksi, mihin asiaan haluaisit puuttua ensimmäiseksi?

8. Millaisia unia näet?

9. Lempieläimesi?

10. Onko sinulla päämääränä tälle vuodelle jotain tavallisesta poikkeavaa?


Tämän haasteen voivat ottaa vastaan ne, joilla on alle 200 lukijaa. :)

lauantai 15. joulukuuta 2012

Happy Birthday for Me!

Täytin tänään sit 24. Onnea minä. Ei, ei ole ikäkriisiä. Ei oikein tunnu miltään. Mutta broidi, mummo, vanhemmat ja kasa kavereita on tulossa. Lahjoi. Jee.

Tiedän saavani monitoimikoneen. Nyt ei tarvitse kakkutilausten tullessa vispata munia vaahdoksi 30min putkeen. :D




kuva Googlesta

tiistai 11. joulukuuta 2012

Googlen runoantia

Kelpo tapa hauskuuttaa itseään on laittaa Googleen jokin sana ilman että antaa hakukoneen surrata. Ja katsoo mitä kaikenlaisia ehdotuksia siihen tulee. Ottaa kuvakaappaus ja naureskella.



Syvempää viisauden antia:








maanantai 10. joulukuuta 2012

Iloa ilosta

Lumen alla kannon herra mielissänsä hymyää,


metsän lapsi rauhassaan männyn luona lymyää.


Istu hetken mättähällä, katso ympärillesi;


nähdä saatat metsäntontun, metsän hengen pienoisen.

Riippumaton roikkuvaisen ehkä saatat huomata,


joku hento henkonen sua sieltä voi katsella.

Jos oot kiltti väelle metsän, heiltä et saa noottia.
Anna vaikka siemeniä, joita voipi nokkia.


Tahdon jakaa tämän tiedon, tiedon metsän muinaisen:
joka hyvä luonnolle on, on myös hyvä itsellein.


Säihkysilmiä

Eläimistä kuvia ottaessa niiden sisäinen valo saattaa näkyä kuvassa. Tässäpä maistiaisia.

Meli

Elli

Arska

Kerttu


Ja jotta uskaltaisitte mennä nukkumaan, niin...


"Hyvää yötä..."

sunnuntai 9. joulukuuta 2012

Tunnustushaaste

Sain haasteen tunnustaa! Riiksulta.

Eli:

A BLOG WITH SUBSTANCE!

 
Tunnustuksen säännöt ovat seuraavat:
- Jaa tunnustus kahdeksalle bloggaajalle
- Ilmoita heille tunnustuksesta
- Kerro kahdeksan asiaa itsestäsi



1. En pidä halaamisesta. Siinä tullaan toista henkilöä liian liki, ja tämä on todella kiusallista etenkin puolituttujen tai tuntemattomien kanssa. Kaikista pahinta on täysin tuttujen halaaminen. Kuplani on isohko, älä tule sinne. (Eläimet poikkeus) Mieluiten vaikka kättelen tai tökin sormella olkapäähän. Meillä ei perheessä pahemmin halailtu, joten tämäkin vaikuttanee osaltaan asiaan. Osoitan rakkauttani ja ystävällisyyttäni teoilla.

2. Opettelen mielistelystä pois. Minulla on ollut aika pitkään nk. kiltin tytön syndrooma ja olen pitänyt leipäläpeni kiinni aika uutterasti. Nyt sitä leipää tulee ulos ja vauhdilla! :D Pyrin tietenkin siihen, etten pullauttaisi ulos härkäsammakoiden muotoisia sekaleipiä, mutta koska en aina huomaa joissakin tilanteissa mitä ehkä kannattaisi pitää omana tietonaan, näitäkin tulee. Tämän itsensä hallinnan lisäksi pyrin siis olemaan minä. Yhdessä päättyneessä ystävyyssuhteessa huomasin loppua kohden olleeni aina vain piristämässä, innostamassa, naurattamassa tai mielistelemässä ystävääni enkä oikeastaan saanut takaisin mitään. Tässä maailmassa kiltteys ja miellyttävyys harvemmin kannattaa, koska sitä voidaan käyttää hyväksi. Esim. potkuilla, puhuttelulla, syrjimisellä ja itsemurhalla uhkaaminen.



3. Tunnen olevani kotonani lyhyissä hiuksissa. Helppo hoitaa, shampoota ei tarvitse isoja määriä, ja jos en ehdi kammata hiuksia, pörrötän ne kuosiin. Kätevää!

4. Suhtaudun ristiriitaisesti joulunaikaan. Omalla tavallani pidän siitä, että saan ostaa joululahjoja, vaikka itsensä piippuun vetäminen niiden takia onkin aika rassaavaa (etenkin jos on pieni nokipoika). Pidän valoista, jotka saa laittaa ympäri kämppää. Marraskuussa alan laskea kotimatkoillani saksaksi kerta kerralta lisääntyviä kaamosvaloja. Lumi tuntuu aluksi ahdistavalta, mutta totun siihen aika pian. Joululahjojen paketointi on kivaa. Klementiinit, pähkinät, glögi... Joululauluja en pysty kuuntelemaan paria minuuttia pidempään, mutta minua miellyttää erityisesti sellaiset kappaleet kuin Tonttu, Sylvian joululaulu, Do they know it's Xmas ja Walking in the air. Kristillisiä biisejä inhoan syvästi, lähinnä sen takia että pakanallisten juhlien päälle on läjäytetty kristillisiä kökköjuhlia, anteeksi vain. Vanhan kansan pakanajuhlat kunniaan!

Lisäksi minua ärsyttää joulussa se, että jopa minä eksyn vouhottamaan ja stressaamaan siitä. Ja joka joulun jälkeen (24.-25.12) tunnen itseni nahistuneeksi ja kirjoitan Facebook-statukseeni suorittaneeni joulun taas tänäkin vuonna. Sitähän se on, suorittamista. Pitäisi osata muistaa talvipäivänseisauksen ilo.



5. Metsä rauhoittaa minua. Se on kotini, ystäväni. Kävellessäni metsässä minkä tahansa negatiivisen olotilan vallitsessa, metsä huuhtoo ikävyyden pois ja oloni on taas rauhallinen.



6. Kämppikseni sekä ilahduttavat että ärsyttävät minua. Etenkin vanhempi heistä osaa olla todella aamuvirkkumainen ärsyttävä, lauleskella kovalla äänellä aamuisin ja no, olen saanut sovittua mm. että hän ei pidä keittiön radion puhekanavaa auki ennen klo 11. :p Mutta hyviä keskusteluja olemme jakaneet, samoin hitauden hoitaa tiskejä. Mutta onneksi me tulemme muuten hyvin toimeen. Tässäkin on opittu, että meissä jokaisessa on ärsyttäviä puolia, joissakin enemmän, joissakin vähemmän, ja että aikuisina ihmisinä niistä on osattava puhua viimeistään ennen lopullista räjähtämistä. :D Minun on hankala valittaa asioista suoraan face to face, koska en halua saada valittavan akan mainetta.

7. Pelkään matkustaa talvella julkisissa liikennevälineissä. Junaa ja ratikkaa ei lasketa, koska ne kulkevat kiskoilla ja harvemmin suistuvat raiteiltaan, mutta pahin on bussi. Myös ihan tavallisella henkilöautolla matkustaminen ahdistaa. Vähänkin jos rengas tuntuu lipsuvan, niin otteeni tangosta kovenee ja sydän lyö nopeammin. Ja usein mietin mahdollisia törmäys- ja ojaanajotilanteita ja erilaisia hätäratkaisuja oman hengen pitämiseksi. Ehkä olen vähän hysteerinen asian suhteen, mutta on etenkin hermostuttavaa matkustaa lumisateessa bussilla moottoritiellä huonon kelin varoitusten aikana. Viime aikoina olenkin sitten vaan kävellyt enemmän. Pelkään siis, että ajoneuvo luisuu keliolosuhteiden takia hallinnasta, törmää muihin kulkuvälineisiin, suistuu ojaan, ajautuu vastakkaiselle kaistalle, lentää katolleen, syttyy tuleen, lentää kyljelleen, osuu jalankulkijaan jne. :p

8. Pidän ulkonäöstäni enemmän kuin koskaan, vaikka olen lähes pulleimmillani. Monesti kuulee sanottavan, että eihän nyt lihava ihminen voi pitää itsestään ja että kyllä lihavan kuuluu katua olotilaansa ja kärsiä jne. Mutta vaikka minulla onkin tuhti vararengas vyötärölläni, voin sanoa pitäväni peilikuvastani. Ja se on iso muutos aikaisempaan, jolloin kirjaimellisesti vihasin itseäni. Jos minä en rakasta itseäni, ei kukaan muukaan sitä tee. Ja parhaiten annan itselleni hyvän olotilan sillä, että hyväksyn itseni virheineni. Ruokavaliotakin on helpompi muuttaa, jos on sovussa itsensä kanssa.

Sopuisaa päivää kaikille. Haasteen voivat ottaa vastaan ne, jotka sen haluavat tehdä.




keskiviikko 5. joulukuuta 2012

Itsenäistä toimintaa

Huomenna on sitten itsenäisyyspäivä. Mitähän siitä sanoisi? Ainakin olen Suomesta ylpeä. Ja sininen sekä valkoinen ovat oivat värit. Hankin Stockmannilta sinivalkoisen helminauhan tulevaan pöytäkuuseeni. Nyt se roikkuu kirjahyllystä.

On tunnelmallista kirjoittaa hämärässä: kynttelikkö ikkunalaudalla ja pattereilla toimiva, alkujaan Indiskasta ostettu, kymmenen valopallon ketju tuuletusikkunalla roikkuen. Äsken ratkoin ristikkoa ja söin raejuustoa hapankorpulla. Odottelen että tee jäähtyy. Tee maidolla <3.

Ulkona sataa lunta. <3 Ja vinosti vastakkaisen talon yhdellä parvekkeella on tunnelmalliset, jäisensiniset valot. Näkyvät hyvin tietokonepöytääni ja piristävät. Tänään oli aikamoinen ramppaus keskustassa, kun kävin erään ystävättäreni kanssa hankkimassa mm. lampaanpaistia Stokkalta ja sitten erkanimme kukin suuntaamme. Pyörähdin Tiimarissa, Suomalaisessa, KappAhlissa ja joulukojuilla. Sitten kipitin Forumiin ja sen muutamiin kauppoihin. Olin vähällä unohtaa aikaisemmin kahden yllätyshenkilön joululahjat, mutta löysin sitten lopulta jotain sopivaa.

Veronpalautusrahat ovat ystäviä. Törsäsin granaattiomenaan, kivennäisveteen ja hapankorppuihin! :D Okei, ostin myös Veikkauksen joulukalenteriarvan. Rakastan raaputusarpojen rapsuttelua. Se on jotenkin todella tyydytystä antavaa.

Huomenna olisi tarkoitus suunnata tälle edellä mainitulle ystävättärelleni viettämään itsenäisen toiminnan päivää. Hän laittaa paistin uuniin jo aamusta, että se ehtii muhia pehmoiseksi ja suussa sulavaksi. Sitten keitetään lanttua ja tehdään mahdollisesti muhennosta siitä. Toisaalta ihan vain keitetyt lantut ovat suurta herkkuamme. Tai mistäs sitä tietää, jos lantut eksyvät uuniin saunomaan.
Lisäksi meillä on ruusukaalia (tarjouksessa Stokkalla juuri nyt, vink vink. 500 gramman pussi alle euro) keitettävänä ja lehtikaalia sipsiksi muutettavana.

Tuon lehtikaalisipsien reseptin sain eräältä henkilöltä rumpupiiriläisten ja Lehdon miitin yhteistapaamisessa Samhainina. Lehtikaali pestään, riivitään osiin, laitetaan leivinpaperilla vuoratulle uuninpellille. Sitten ripotellaan oliiviöljyä ja suolaa päälle, ja paistetaan 2-3min 170 asteessa, jos muistan oikein. Eiköhän Googlettamalla löydy. Ehkä.

Sitten rapsuttelemme maailman upeinta ja ihaninta pikkukoiraa, ja enhän minä kuitenkaan puolueellinen ole. ;)

Itsenäisyyspäivänä voi miettiä omaa itsenäisyyttään ja sitä, mitä se merkitsee itselle. Ja mitä oman maan itsenäisyys myös merkitsee.

Kaikille toivotan hyvää itsenäisyyspäivää!