Happy Birthday for Me!

Täytin tänään sit 24. Onnea minä. Ei, ei ole ikäkriisiä. Ei oikein tunnu miltään. Mutta broidi, mummo, vanhemmat ja kasa kavereita on tulossa. Lahjoi. Jee.

Tiedän saavani monitoimikoneen. Nyt ei tarvitse kakkutilausten tullessa vispata munia vaahdoksi 30min putkeen. :D

kuva Googlesta

Googlen runoantia

Kelpo tapa hauskuuttaa itseään on laittaa Googleen jokin sana ilman että antaa hakukoneen surrata. Ja katsoo mitä kaikenlaisia ehdotuksia siihen tulee. Ottaa kuvakaappaus ja naureskella.

Syvempää viisauden antia:

Iloa ilosta

Lumen alla kannon herra mielissänsä hymyää,

metsän lapsi rauhassaan männyn luona lymyää.

Istu hetken mättähällä, katso ympärillesi;

nähdä saatat metsäntontun, metsän hengen pienoisen.

Riippumaton roikkuvaisen ehkä saatat huomata,

joku hento henkonen sua sieltä voi katsella.

Jos oot kiltti väelle metsän, heiltä et saa noottia.
Anna vaikka siemeniä, joita voipi nokkia.

Tahdon jakaa tämän tiedon, tiedon metsän muinaisen:
joka hyvä luonnolle on, on myös hyvä itsellein.

Säihkysilmiä

Eläimistä kuvia ottaessa niiden sisäinen valo saattaa näkyä kuvassa. Tässäpä maistiaisia.

Meli

Elli

Arska

Kerttu

Ja jotta uskaltaisitte mennä nukkumaan, niin...

"Hyvää yötä..."

Tunnustushaaste

Sain haasteen tunnustaa! Riiksulta.

Eli:

A BLOG WITH SUBSTANCE!

 

Tunnustuksen säännöt ovat seuraavat:
- Jaa tunnustus kahdeksalle bloggaajalle
- Ilmoita heille tunnustuksesta
- Kerro kahdeksan asiaa itsestäsi

1. En pidä halaamisesta. Siinä tullaan toista henkilöä liian liki, ja tämä on todella kiusallista etenkin puolituttujen tai tuntemattomien kanssa. Kaikista pahinta on täysin tuttujen halaaminen. Kuplani on isohko, älä tule sinne. (Eläimet poikkeus) Mieluiten vaikka kättelen tai tökin sormella olkapäähän. Meillä ei perheessä pahemmin halailtu, joten tämäkin vaikuttanee osaltaan asiaan. Osoitan rakkauttani ja ystävällisyyttäni teoilla.

2. Opettelen mielistelystä pois. Minulla on ollut aika pitkään nk. kiltin tytön syndrooma ja olen pitänyt leipäläpeni kiinni aika uutterasti. Nyt sitä leipää tulee ulos ja vauhdilla! :D Pyrin tietenkin siihen, etten pullauttaisi ulos härkäsammakoiden muotoisia sekaleipiä, mutta koska en aina huomaa joissakin tilanteissa mitä ehkä kannattaisi pitää omana tietonaan, näitäkin tulee. Tämän itsensä hallinnan lisäksi pyrin siis olemaan minä. Yhdessä päättyneessä ystävyyssuhteessa huomasin loppua kohden olleeni aina vain piristämässä, innostamassa, naurattamassa tai mielistelemässä ystävääni enkä oikeastaan saanut takaisin mitään. Tässä maailmassa kiltteys ja miellyttävyys harvemmin kannattaa, koska sitä voidaan käyttää hyväksi. Esim. potkuilla, puhuttelulla, syrjimisellä ja itsemurhalla uhkaaminen.

3. Tunnen olevani kotonani lyhyissä hiuksissa. Helppo hoitaa, shampoota ei tarvitse isoja määriä, ja jos en ehdi kammata hiuksia, pörrötän ne kuosiin. Kätevää!

4. Suhtaudun ristiriitaisesti joulunaikaan. Omalla tavallani pidän siitä, että saan ostaa joululahjoja, vaikka itsensä piippuun vetäminen niiden takia onkin aika rassaavaa (etenkin jos on pieni nokipoika). Pidän valoista, jotka saa laittaa ympäri kämppää. Marraskuussa alan laskea kotimatkoillani saksaksi kerta kerralta lisääntyviä kaamosvaloja. Lumi tuntuu aluksi ahdistavalta, mutta totun siihen aika pian. Joululahjojen paketointi on kivaa. Klementiinit, pähkinät, glögi... Joululauluja en pysty kuuntelemaan paria minuuttia pidempään, mutta minua miellyttää erityisesti sellaiset kappaleet kuin Tonttu, Sylvian joululaulu, Do they know it's Xmas ja Walking in the air. Kristillisiä biisejä inhoan syvästi, lähinnä sen takia että pakanallisten juhlien päälle on läjäytetty kristillisiä kökköjuhlia, anteeksi vain. Vanhan kansan pakanajuhlat kunniaan!

Lisäksi minua ärsyttää joulussa se, että jopa minä eksyn vouhottamaan ja stressaamaan siitä. Ja joka joulun jälkeen (24.-25.12) tunnen itseni nahistuneeksi ja kirjoitan Facebook-statukseeni suorittaneeni joulun taas tänäkin vuonna. Sitähän se on, suorittamista. Pitäisi osata muistaa talvipäivänseisauksen ilo.

5. Metsä rauhoittaa minua. Se on kotini, ystäväni. Kävellessäni metsässä minkä tahansa negatiivisen olotilan vallitsessa, metsä huuhtoo ikävyyden pois ja oloni on taas rauhallinen.

6. Kämppikseni sekä ilahduttavat että ärsyttävät minua. Etenkin vanhempi heistä osaa olla todella aamuvirkkumainen ärsyttävä, lauleskella kovalla äänellä aamuisin ja no, olen saanut sovittua mm. että hän ei pidä keittiön radion puhekanavaa auki ennen klo 11. :p Mutta hyviä keskusteluja olemme jakaneet, samoin hitauden hoitaa tiskejä. Mutta onneksi me tulemme muuten hyvin toimeen. Tässäkin on opittu, että meissä jokaisessa on ärsyttäviä puolia, joissakin enemmän, joissakin vähemmän, ja että aikuisina ihmisinä niistä on osattava puhua viimeistään ennen lopullista räjähtämistä. :D Minun on hankala valittaa asioista suoraan face to face, koska en halua saada valittavan akan mainetta.

7. Pelkään matkustaa talvella julkisissa liikennevälineissä. Junaa ja ratikkaa ei lasketa, koska ne kulkevat kiskoilla ja harvemmin suistuvat raiteiltaan, mutta pahin on bussi. Myös ihan tavallisella henkilöautolla matkustaminen ahdistaa. Vähänkin jos rengas tuntuu lipsuvan, niin otteeni tangosta kovenee ja sydän lyö nopeammin. Ja usein mietin mahdollisia törmäys- ja ojaanajotilanteita ja erilaisia hätäratkaisuja oman hengen pitämiseksi. Ehkä olen vähän hysteerinen asian suhteen, mutta on etenkin hermostuttavaa matkustaa lumisateessa bussilla moottoritiellä huonon kelin varoitusten aikana. Viime aikoina olenkin sitten vaan kävellyt enemmän. Pelkään siis, että ajoneuvo luisuu keliolosuhteiden takia hallinnasta, törmää muihin kulkuvälineisiin, suistuu ojaan, ajautuu vastakkaiselle kaistalle, lentää katolleen, syttyy tuleen, lentää kyljelleen, osuu jalankulkijaan jne. :p

8. Pidän ulkonäöstäni enemmän kuin koskaan, vaikka olen lähes pulleimmillani. Monesti kuulee sanottavan, että eihän nyt lihava ihminen voi pitää itsestään ja että kyllä lihavan kuuluu katua olotilaansa ja kärsiä jne. Mutta vaikka minulla onkin tuhti vararengas vyötärölläni, voin sanoa pitäväni peilikuvastani. Ja se on iso muutos aikaisempaan, jolloin kirjaimellisesti vihasin itseäni. Jos minä en rakasta itseäni, ei kukaan muukaan sitä tee. Ja parhaiten annan itselleni hyvän olotilan sillä, että hyväksyn itseni virheineni. Ruokavaliotakin on helpompi muuttaa, jos on sovussa itsensä kanssa.

Sopuisaa päivää kaikille. Haasteen voivat ottaa vastaan ne, jotka sen haluavat tehdä.

Itsenäistä toimintaa

Huomenna on sitten itsenäisyyspäivä. Mitähän siitä sanoisi? Ainakin olen Suomesta ylpeä. Ja sininen sekä valkoinen ovat oivat värit. Hankin Stockmannilta sinivalkoisen helminauhan tulevaan pöytäkuuseeni. Nyt se roikkuu kirjahyllystä.

On tunnelmallista kirjoittaa hämärässä: kynttelikkö ikkunalaudalla ja pattereilla toimiva, alkujaan Indiskasta ostettu, kymmenen valopallon ketju tuuletusikkunalla roikkuen. Äsken ratkoin ristikkoa ja söin raejuustoa hapankorpulla. Odottelen että tee jäähtyy. Tee maidolla <3.

Ulkona sataa lunta. <3 Ja vinosti vastakkaisen talon yhdellä parvekkeella on tunnelmalliset, jäisensiniset valot. Näkyvät hyvin tietokonepöytääni ja piristävät. Tänään oli aikamoinen ramppaus keskustassa, kun kävin erään ystävättäreni kanssa hankkimassa mm. lampaanpaistia Stokkalta ja sitten erkanimme kukin suuntaamme. Pyörähdin Tiimarissa, Suomalaisessa, KappAhlissa ja joulukojuilla. Sitten kipitin Forumiin ja sen muutamiin kauppoihin. Olin vähällä unohtaa aikaisemmin kahden yllätyshenkilön joululahjat, mutta löysin sitten lopulta jotain sopivaa.

Veronpalautusrahat ovat ystäviä. Törsäsin granaattiomenaan, kivennäisveteen ja hapankorppuihin! :D Okei, ostin myös Veikkauksen joulukalenteriarvan. Rakastan raaputusarpojen rapsuttelua. Se on jotenkin todella tyydytystä antavaa.

Huomenna olisi tarkoitus suunnata tälle edellä mainitulle ystävättärelleni viettämään itsenäisen toiminnan päivää. Hän laittaa paistin uuniin jo aamusta, että se ehtii muhia pehmoiseksi ja suussa sulavaksi. Sitten keitetään lanttua ja tehdään mahdollisesti muhennosta siitä. Toisaalta ihan vain keitetyt lantut ovat suurta herkkuamme. Tai mistäs sitä tietää, jos lantut eksyvät uuniin saunomaan.
Lisäksi meillä on ruusukaalia (tarjouksessa Stokkalla juuri nyt, vink vink. 500 gramman pussi alle euro) keitettävänä ja lehtikaalia sipsiksi muutettavana.

Tuon lehtikaalisipsien reseptin sain eräältä henkilöltä rumpupiiriläisten ja Lehdon miitin yhteistapaamisessa Samhainina. Lehtikaali pestään, riivitään osiin, laitetaan leivinpaperilla vuoratulle uuninpellille. Sitten ripotellaan oliiviöljyä ja suolaa päälle, ja paistetaan 2-3min 170 asteessa, jos muistan oikein. Eiköhän Googlettamalla löydy. Ehkä.

Sitten rapsuttelemme maailman upeinta ja ihaninta pikkukoiraa, ja enhän minä kuitenkaan puolueellinen ole. ;)

Itsenäisyyspäivänä voi miettiä omaa itsenäisyyttään ja sitä, mitä se merkitsee itselle. Ja mitä oman maan itsenäisyys myös merkitsee.

Kaikille toivotan hyvää itsenäisyyspäivää!

Veronpalautuksia odotellessa

Liian suuressa veroprosentissa on se hyvä puoli, että saa "ilmaista joulurahaa" sitten viides päivä joulukuuta. Mietin meneväni Ikeaan ostamaan ison muhkean tyynyn televisionurkkaukseen. Nojatuoliakin olen miettinyt, mutta se veisi aika paljon tilaa ja saituus sitä paitsi kuiskii jättämään sen väliin.

Sitten pitäisi ostaa ihan ruokaakin, ja minua kondiittorina kiinnostaisi kokeilla sellaista mahdollisuutta, että tekisi joulumakeisia paleosti. Eli murskattua pähkinää, kookosöljyä, kaakaojauhetta ja hunajaa, näin niin kuin esimerkkinä.

Tosin olen jo luvannut itselleni, että joulun saan syödä mitä mieli tekee kun se on vain kerran vuodessa. Ja voi olla että ensi vuoden alussa on taas uudet ruokakujeet mielessä. Olenhan sentään hyvin vaihtelunhaluinen tapaus. :p

Tänään poden flunssaa, joka jatkuu, jatkuu. Nuhaa on. Selkä ei ole pahemmin enää kipeä ja toivottavasti ei kipeydykään. Pitäisi mennä verikokeeseen ensi viikolla (jee, löysin kalenterini), varmaan taas tulehdukset pitäneet sokeriarvoa koholla. Mutta minkäs mahdan. Olen kuitenkin matkalla parempaan suuntaan kuin koskaan. En aio olla liian tiukka itselleni, ettei pukkaa taas syömisongelmia, mutta jatkan samalla terveellisellä ruokavaliolla ja liikuntamäärällä. Pitää tosiaan saada herkuttelua reilusti alas. :)

Jouluaskartelujäänteet lojuvat lattialla, ne haluavat takaisin kaappiin, ja tyhjät pullot kauppaan. Siitä tulisi reilu neljä euroa ja voisin ostaa sillä hyvin tummaa suklaata. Nykyään makeanhimoon toimii usein ihan vain pari palaa tosi tummaa suklaata. :) Kivennäisvettäkin olisi kiva saada, mutta katsoo nyt...

Tämänhetkiset lempparit:

Noidan noidannuoli + piristeitä

Heh heh. En tosiaan tiedä mistä tämä johtuu, mutta oli pakko ottaa kipulääkettä. Yritän sitten ottaa taas unta palloon. Heräilin nimittäin vähän väliä joko kipuvihlaisuun tai sitten kurkun karheuteen. On siis hyvä meininki!

Toivottavasti menee pian ohi. Yllättävän invalidisoivaa tämä on. Tavallisesti ei niin huomaakaan, miten paljon selkää lopulta tarvitsee, ja itse olen ainakin tottunut siihen, että notkeana ihmisenä hyörin ja pyörin kaikenlaista. Mutta ei sitte!

Piti siivotakin joulukorttiaskartelujämät ja etsiä kirjekuoret, mutta... Ellen opettele hanakammin noukkimaan tavaroita varpaillani, mm. papereita lattialta... Heh heh... Niin sotkuinen lattia minulle tulee olemaan vielä jonkin aikaa. Tuh.

Itseään piristääkseni linkitän nyt muutamia hauskoja juttuja.

1. Gangnam Style

2. Korkeasaaren joulukalenteri

3. Keksi Korkeasaaren leoparditytöille nimet

4. Katvealue - sarjakuvajoulukalenteri

5. Fingerpori

Tonttu ei vaan saa unta

Selkä iski yhtäkkiä kipeäksi ja huomenna olisin mennyt kahden parhaan ystäväni kanssa uimaan, mutta ei sitten. Ja jotenkin ei nukuta ollenkaan. Tekisi mieli mennä rämpimään susien kanssa ulos, jos tämä olisi edes mitenkään mahdollista, mutta ei ole susia, eikä selkä kestä. Jos menee kyykkyyn, ei meinaa ylös päästä, ja jos vaihtaa sängyssä asentoa, sen tekee hyvin hitaasti ja irvistäen.

Mutta lumisia kuvia voin laittaa.