Erilaiset kuljetusmuodot

Tänään matkani varrelle sattui tavallisesta poikkeavia kuljetusmuotoja. Ensinnäkin Sörnäisen metroasemalla kallion seinään heijastettiin filmiä, jossa oli jylhäitä kalliomaisemia ja korkeita vesiputouksia. Eräskin tyttöporukka jäi ihastelemaan näkymiä ja kun metron etuvalot lähenivät, heistä yksi totesi: "Voi hele, me ei ehitä näkee tätä leffaa."

Toiseksi saavuin kotiin bussilla, jonka etuovet eivät toimineet ja sain astua keskiovista. Se oli siistiä; aivan kuin olisin aatelisnainen ja bussin pariovet aukenisivat vain minua varten.

Tästä siis runo:

veden kohinaa

metrotunneleissa,

mieleni syöksyy

korkealta kielekkeeltä

pitkään liitoon,

lennän

tasangolle jossa

pariovet avautuvat minulle

kuin syli.

kuva Googlesta, hakusanoilla "free waterfall"