Karpihko pata

Kävin mittauttamassa kolesterolini ja verensokerini noin pari viikkoa sitten. Kolesteroli oli 5,4 eli vähän koholla ja yllätyin että se oli noinkin vähän. Verensokeri oli taas huolestuttavasti 6,2 ja diabetesdiagnoosin rajahan on 7. Sanottakoon, että ennen verikoetta minulla oli ollut todella ärhäkkä nielutulehdus, joten se kuulemma vaikuttaa asiaan, siispä minulla on viikolla 50 uusi verikoe ja toivotaan, toivotaan, toivotaan että verensokerin arvo olisi alempana.

Viimeksi muistan verensokerini (paasto) mitattaneen 2010 ja silloin se oli 5,8, näin terveydenhoitaja sanoi minulle puhelimessa. En tiedä, miksen silloin
jo reagoinut, taisi olla liikaa kaikenlaisia stressitekijöitä ja koska mittaustulos on maaliskuulta, minulla oli jo silloin todella vaikea masennuskausi menossa.

Mutta asiaan. Pyrin syömään nyt vähähiilihydraattisesti ja yritän saada herkuttelut pysymään 1-2krt/vko, sokerihiiri kun olen. Ruokavalioni on muuten hyvä, mutta nuo suklaat ja muut... Tämän päivän muhennokseen laitoin pienen määrän täysjyväriisiä kun halusin sen saada käytettyä.

Eli tässä karpihkon padan resepti:

400g jauhelihaa
liraus kasviöljyä
3rkl aurinkokuivattuja tomaatteja
2 porkkanaa
3 sipulia
2 valkosipulinkynttä (isoja)
hieman ruokakermaa
vettä
parsakaalia
3dl ruskeita papuja
0,5d linssejä
1,5dl täysjyväriisiä (ja voi toki jättää veks)
1 kasvisliemikuutio
1tl suolaa
pieni pala lanttua (n. 100g)
rosmariinia
timjamia
paprikajauhetta
pippurisekoitusta

Paista jauheliha ja sipulit. Lisää loput (riisi, linssit, parsakaali ja lanttu esikeitettyjä) ja anna muhia noin 40-60min. Lisää mausteet. Tuosta riittää aika moneen ruokailukertaan.

Suosittelen: ripottele päälle pähkinöitä ja granaattiomenan siemeniä. ^^

Kämpän järjestelyä

Olen sen verran aktiivinen sisustaja, että nyt on tullut aika siirtää huonekaluja ihan kunnolla. Tällä hetkellä siivoan turhia tavaroita pois, että saan pöydän kasaan. Ovesta sisään tultaessa vasemmalta oikealle järjestys on nyt tämä: sänky, pikkulipasto, kirjahylly, istuinnurkka, pöytä. Sängyn aion jättää omalle paikalleen, mutta pikkulipaston ja kirjahyllyn tilalle tulee pöytä. Kirjahylly siirtyy nurkkaan television seuraksi, samoin istuinnurkka. Saan sitten mukavan askartelu-oleilualueen.

Olen nyt asunut tässä solussa heinäkuun alusta asti. Mistä tätä tavaraa oikein tulee? On hirveästi lehtileikkeleitä, askartelutarvikkeita, kirjoja, tärkeitä papereita, kaikenlaista pientä sälää... Ja toisaalta kun huoneen suurimmat seinät ovat hyvin rajoitetusti käytössä, on haasteellista sisustaa niin että huone näyttää tilavalta. Toisella puolella nimittäin on kaksi ikkunaa, toisella ovi ja kolme seinään upotettua kaappia. Sänkyä esimerkiksi ei voi laittaa siten, että päätypuoli olisi ikkunallista seinää vasten ja jalkopääty kaappeja kohti, koska muuten niitä ei saisi auki. Patjalla olenkin jonkin verran nukkunut sillä tavalla, sillä se ei rajoita kaapinovien liikkumatilaa.

Toivon uudelta järjestykseltä sitä, että saan paremmin kasveille valoa ja isommalle porukalle pöydän ääreen enemmän istumapaikkoja, ja että aluejako on edelleen selkeä huoneessani: makuuosa, työskentelyosa ja olohuoneosa.

Kuustakin olen miettinyt, se mahtuisi uudessa sisustuksessa olohuoneosaan. Se vaan ärsyttää, että vaikka nyt jouluttaakin, jouluna on sitten sellainen "fuck this, I'm not interested"-fiilis. :p Viime vuoden tuo fiilis on hyvin muistissa, oli vähän irrationaalinen ja irritating olotila. Mutta toistaiseksi odotan, että saan joululahjat valmiiksi ja valoja ikkunoihin.

Tai äh, mitäs turhia nyt kuusta laittamaan. Puolen metrin sypressi olisi hyvä, se on tuuhea ja siihen saa jotkin pienet valot ja Tiimarista löytämäni siili-aiheisen koristenauhan.

(pic from Google)

Sore Throat Hurricane

Aarghie. Viime yö meni kärvistellessä järkyttävän kurkkukivun kanssa ja lisänä oli vitutusta tuottamassa levottomat jalat. Tuntui siltä kuin jaloissa olisi virrannut muurahaisia pienissä kanooteissa ja kurkkuun olisi tungettu partahöyliä. Mulla nää flunssat iskee aina ekana kurkkuun.

Ero tuon kuvan ja minun välillä on se, että väsähtäneen ilmeen sijaan näytän kivuissaan olevalta, väsyneeltä raadolta. Yay.