Voinkin tässä ohimennen suositella sellaista kirjaa kuin Irti ahminnasta. Itse ostin sen Suomalaisesta kirjakaupasta hintaan 32e. Kirja sopii niille, jotka haluavat tietoa sairaudesta, tuntevat jonkun tai ovat itse tällä tavalla syömisongelmaisia. Myös terveydenhoitajille, lääkäreille yms. DuoDecimista kirjaa saa netin kautta tilattua.
Olin tunteita käsittelevässä syömishäiriöryhmässä, mutta se loppui jo aikoja sitten ja paino on taas noussut. Katselin eri paikkojen energiansaantilaskureita (Sydänliitto, Valio, DuoDecim, Xestia ja Kuntoplus) ja laskin sitten keskiarvon. Hidasta, pysyvää painonlaskua varten sopiva energiamäärän lasku olisi 500-1000kcal, jolloin painoa tippuisi teoreettisesti viikottain 0,5-1kg. Mutta olen itse kaikkimullehetinyt-tyyppi, joten himottaisi kovasti heittää aivot narikkaan ja kituuttaa. Mutta sehän ei kannata. Tulee vain syötyä enemmän kituutuksen jälkeen. :(
Karppauskin kiinnostaisi, mutta kun hiilarit on hyviäääää... Siinä rajoitetaan hiilareita keskimäärin 20-100 grammaan päivässä. Ja loppujen lopuksi esimerkiksi viisikymmentäkin grammaa hiilihydraattia on tosi vähän, koska suomalaiset tuppaavat saamaan paria sataa hiilarigrammaa päivittäin.
Ahdistaa vaan ihan helvetisti. Olisi toukokuussa tämän vuoden ensimmäinen paastoverensokerikoe. Viime vuoden lopulla sokeri oli vähän koholla, vaikkei nk. diabetesrajan yli mennytkään. Ja ahdistaa. En halua, että minut luokitellaan terveyspiirissä diabeetikoksi! Se olisi kuin naula arkkuun. Mutta on niin vaikeaa edes laihtua, eikä se tee hyvää sille vähäiselle itsetunnolle, jonka olen vuosien koulukiusaamisen ja tunnesyömisen jälkeen saanut koottua.
Kaikki on haasteellista. Nytkin on menossa kausi, jolloin minulla kyllä olisi nälkä, mutta ajatus ruoasta ällöttää. Ei tee mieli. Ei oikein tee mieli jogurttia, ei leipää, ei lämmintä ateriaa, ei kasviksia, ei yleensä herkkujakaan. Ja kaikista vaikeinta tässä syömisen hallinnan yrittämisessä on se, että tiedän, että 3-4h välein aterian syöminen toimii mulla parhaiten, toimihan se ryhmän aikanakin. Mutta itsensä pakottaminen syömään ihan aikuisen kokoisen aterian verran on tosi vaikeaa! Pari kertaa ruoka on meinannut tulla ylös.
Sitten taas niinä päivinä, jolloin herkkua tekee mieli, kaikenlaiset epäterveellisyydet kuten rasva-sokeri-pariskunta tai rasva-suola-ystävykset menisivät alas sutjakkaasti.
Mör. Miten syöminen voi olla näin vaikeaa?
Moikka! Eksyin blogiisi monen mutkan kautta. Sanoisin tuohon laihdutus projektiin: Mietis jos oisit narkomaani, alkoholisti, kleptomaani tai haluaisit vain päästä tupakasta eroon. Ei ole helppoa kellään.
VastaaPoistaLaihduttaminen on ed.mainittujen riippuvuuksien rinnalla "helppoa". Tekee kaiken vain päinvastoin, kuin lihoessaan. Ihminen on rakennettu niin, jos jostain pääsee eroon, se korvataan AINA jollain muulla. Aina olemme kiinnostuneita jostain: liikunta, rööki, koira, kissa, työ, keräily, pelit, seksi jne. Meidän kaikkien vaan pitäisi pystyä löytämään meille vähiten kiusaa tuottava Riippuvuus. Onnea elämääsi... t. intoilija.
Hei Anonyymi. Vakava syömishäiriö on yhtä sama kuin narkomaanius. Ja tosiaan narkomaani, alkoholisti, kleptomaani ja ketjupolttaja kuuluvat siihen ryhmään, jossa on edes jotenkin mahdollista katkaista kierre edes teoriassa heti. Syömistähän ei voi lopettaa, koska aina on syötävä mitä elämiseen tulee.
VastaaPoistaOlen kuullut usein tämän yleisen mantran (jota sellaiset henkilöt hokevat joilla ei ole ollut syömishäiriötä): "Syö vähemmän kuin kulutat. Liiku - ja paino putoaa itsestään eikä makeaakaan tee mieli." Se toimii kyllä, jos on syömishäiriötön! En minä huvikseni ruikuta.
Mutta tuo on totta, että tapojen muuttamiseksi on saatava huonon käytösketjun sijaan jotain muuta. Itse kävelen, koska pidän siitä ja saan kuviakin otettua samalla, mutta se ei riitä. Mulla on myös monta harrastusta ja mielenkiinnonkohdetta: kirjoittaminen, blogaus, valokuvat, siilit, eläimet, tatuoinnit, psykologia, jousiammunta, ruoanlaitto, terveys, uinti jne. Olen muuten ollut pahasti koukussa hedelmäpeleihin näin syömishäiriön ohella. Sudokut auttavat vähän... Mutta siis, minulla itselläni ei ole nyt mahdollista oikein lisätä enää mitään. :p
Mutta kiitos mielenkiinnostasi.
Ensinnäkin syömishäiriöiselle ei koskaan suositella laihduttamista juuri sen takia, että se on melkein mahdotonta. Toisekseen, laihduttaminen ei ole helppoa ei edes alkoholismiin verrattuna. Alkoholisti voi lopettaa juomisen kokonaan, syömistä ei voi lopettaa. Syömihäiriössä on kyse niin paljon enemmästä kuin vain "kiinnostuksesta" ruokaa kohtaan. Se on sairaus, eikä siitä pääse eroon vain keksimällä jotain mielenkiintoisempaa tekemistä tai ajattelemista.
VastaaPoistaToisekseen, kuten jo sanoin laihduttaminen ei ole helppoa ja vaikka yleisesti luulaan, että mantralla "Syö vähemmän ja liiku enemmän" kaikki laihtuu, ei asia ole ihan niin yksinkertainen. Onneksi tuota asiaa ovat alkaneet myös terveydenhuoltotaholla ymmärtämään. Enää pitää vain onnistua takomaan sama asia niiden ihmisten päähän jotka eivät ole oikesti koskaan laihduttaneet kunnolla tai kärsineet syömishäiriöstä.
Thanks! Tunnutte tietävän kaiken aiheesta, mitäpä minä siihen. Ainakin on keinot työstää aihetta.
VastaaPoistaEn ajatellut mitä suolsin, mut tarkoitin tätä: Eräs "rapajuoppo" raitistui viinakrampin jlk ja työntää rollaattoria ja tilalle tullut pelihimo.
Yks toinen ent. alkoholisti rakastui autoihin.
Kolmas ei lopettanut ja R.I.P
Sukuni melkein alkoholisteja täynnä ja raitistumiskausilla aina joku asia vienyt huomion, et viina jäänyt (suhde, työ jne). Tätä tarkoitin, kun puhuin et jtn tilalle.
Siksi moni ongelma jatkuu, kun ihminen luonnostaan ei hal. muutoksia, mm kaikki astiat, matot, huonekalut ja vastaavat pitää aina olla juuri samoissa paikoissa Aina.
Mut ruoho on vihreämpää aidan tuolla puolen ja sehän antaa virtaa, samoin auton vaihto. Työpaikasta valtaosa ei lähde kuin pois potkimalla ja nyt on Suomessa se aika kun käydään YT-neuvotteluja ja "laiskat", amm.aktiivit, sairastelevat jne. saadaan putsattua firmasta pois. Tämä YT-buumi toistuu n. 15v välein, walitettavasti.
Edelleen Onnea Elämääsi. T. Intoilija.
Mielestäni tässä syömishäiriötilanteessa on kuitenkin epätodennäköistä, että tilalle tulisi jokin haasteellinen ja koukuttava keino. Sillä kokonaisuudessaan sh:n takana on kaikenlaiset möyrivät tunteet. Eli uudenlaisen koukuttumisen voi välttää sillä, että käy läpi ahminnan taustalla olevia asioita:
VastaaPoista-Mitä saavutat syömällä? Plussat ja miinukset.
-Mitä tunteita syömisesi taakse kätkeytyy?
-Missä tilanteissa syöt?
-Pystyisitkö nauttimaan jostain muusta tai korvaamaan syömisen jollain muulla toiminnalla? Jne.
Esim. Minä ahmin herkkuja silloin kun koen valtavaa herkunhimoa / olen kokenut jotain negatiivista / tapaan ystäväni jolla on kurja olo ja empaatikkona yritän olla saamatta samaa oloa itselleni / pohdin laihduttamista ja sitä, mitä "pitäisi" olla.
Päämääränä on käydä läpi syömisen takana olevia ajatuskuvioita, mahdollisia lapsuudessa vaikuttavia tekijöitä (minulla oli jo pienestä pitäen ristiriitainen ympäristö; "ota keksiä" ja sitten "miks sä rohmuat noin paljon"), tunteita ja kaikkea muutakin, mitä voi liittyä syömisongelmiin. Esimerkiksi minua kiusattiin pitkään kouluaikana ja olin masentunut, eivätkä nuo kaksi seikkaa pelkästään vaikuttaneet lihomiseeni, vaikka tietysti kiusaamisessa esiintyi noidankehä: Kiusaamista -> surua ja söin -> lihoin -> kiusaamista -> surua ja söin -> jne.
Suosittelen sinullekin, Anonyymi, että tutustut kyseiseen kirjaan. Se on kirjoitettu hyvin ja asiantuntevasti. Kirjastosta saa, jonoa on, mutta uusia kappaleita tulossa lisää. :) Se on kiva kirja.
Itse olen menossa pitkälle kävelylle, joten jos tulee lisää kysyttävää, kirjoita ihmeessä niin yritän parhaani mukaan vastata.