Olen jo pitempään kamppaillut syömishäiriön kanssa. Kyseessä siis binge eating disorder. BED eroaa bulimiasta siinä, ettei syödystä ruoasta hankkiuduta eroon oksentamalla tai laksatiiveilla. Mutta tunteet ovat samanlaisia.
Voinkin tässä ohimennen suositella sellaista kirjaa kuin
Irti ahminnasta. Itse ostin sen Suomalaisesta kirjakaupasta hintaan 32e. Kirja sopii niille, jotka haluavat tietoa sairaudesta, tuntevat jonkun tai ovat itse tällä tavalla syömisongelmaisia. Myös terveydenhoitajille, lääkäreille yms.
DuoDecimista kirjaa saa netin kautta tilattua.
Olin tunteita käsittelevässä syömishäiriöryhmässä, mutta se loppui jo aikoja sitten ja paino on taas noussut. Katselin eri paikkojen energiansaantilaskureita (Sydänliitto, Valio, DuoDecim, Xestia ja Kuntoplus) ja laskin sitten keskiarvon. Hidasta, pysyvää painonlaskua varten sopiva energiamäärän lasku olisi 500-1000kcal, jolloin painoa tippuisi teoreettisesti viikottain 0,5-1kg. Mutta olen itse kaikkimullehetinyt-tyyppi, joten himottaisi kovasti heittää aivot narikkaan ja kituuttaa. Mutta sehän ei kannata. Tulee vain syötyä enemmän kituutuksen jälkeen. :(
Karppauskin kiinnostaisi, mutta kun hiilarit on hyviäääää... Siinä rajoitetaan hiilareita keskimäärin 20-100 grammaan päivässä. Ja loppujen lopuksi esimerkiksi viisikymmentäkin grammaa hiilihydraattia on tosi vähän, koska suomalaiset tuppaavat saamaan paria sataa hiilarigrammaa päivittäin.
Ahdistaa vaan ihan helvetisti. Olisi toukokuussa tämän vuoden ensimmäinen paastoverensokerikoe. Viime vuoden lopulla sokeri oli vähän koholla, vaikkei nk. diabetesrajan yli mennytkään. Ja ahdistaa. En halua, että minut luokitellaan terveyspiirissä diabeetikoksi! Se olisi kuin naula arkkuun. Mutta on niin vaikeaa edes laihtua, eikä se tee hyvää sille vähäiselle itsetunnolle, jonka olen vuosien koulukiusaamisen ja tunnesyömisen jälkeen saanut koottua.
Kaikki on haasteellista. Nytkin on menossa kausi, jolloin minulla kyllä olisi nälkä, mutta ajatus ruoasta ällöttää. Ei tee mieli. Ei oikein tee mieli jogurttia, ei leipää, ei lämmintä ateriaa, ei kasviksia, ei yleensä herkkujakaan. Ja kaikista vaikeinta tässä syömisen hallinnan yrittämisessä on se, että tiedän, että 3-4h välein aterian syöminen toimii mulla parhaiten, toimihan se ryhmän aikanakin. Mutta itsensä pakottaminen syömään ihan aikuisen kokoisen aterian verran on tosi vaikeaa! Pari kertaa ruoka on meinannut tulla ylös.
Sitten taas niinä päivinä, jolloin herkkua tekee mieli, kaikenlaiset epäterveellisyydet kuten rasva-sokeri-pariskunta tai rasva-suola-ystävykset menisivät alas sutjakkaasti.
Mör. Miten syöminen voi olla näin vaikeaa?
