Hyvää uutta vuotta!

Olemme päässeet vuodelle 2012. Tinaakin tässä jo valettiin ystävän luona. Kellon kertoessa keskiyöstä kaikenväriset raketit paukkuivat ja satoi hentoa lumisadetta. Oli todella kaunis lopetus viime vuodelle. Nyt voin laittaa seinälle Kiroileva siili- seinäkalenterin.

^_________^ Oikein mukavia tunnelmia kaikille! Happy new year to everybody!

pic from Google

-Miwia

Savipajalla

Kanto- kynttälälyhty

Kuppi/kulho

Hartsille astiastoa ja pieni vaasi

Veljelle joululahja: alpakka, jolla selässä kotelo mustekynän terille

Olin pari kertaa savipajalla, entisellä ruumishuoneella. Rakennus oli ulkoa päin vähän karmiva - punatiiltä ja kummitusmaista tunnelmaa, mutta sisältä paikka oli moderni ja ihan sympaattinen. Tällaista tein itse.

Ystävieni tekosia:

Pitkästä aikaa - ja Samhain

Hyvää Samhainia - vaikka se menikin parisen päivää sitten. On vain ollut niin paljon eri juttuja vireillä, etten ole ehtinyt kirjoittelemaan. Niemikotisäätiön AKKU-projekti (asumiskokeilu) alkaa ensi viikolla, pääsen tuulettamaan itseäni ja arvioimaan asumiskykyäni. Yay! Ja työharjoittelussa on ollut kiirettä. Ja tilaamani BJD- neiti tulee ehkä jo ensi viikolla. Syyskuussa tilasin. Dollzonen Kimi, kas tässä. Nimeksi annoin Mimi, ajattelin käyttää häntä fantasiakirjoitusjuttujeni hahmojen pukemisessa ja samalla opin myös piirtämään ihmiskehoja vähän reaalimukaisemmin. :) Ja ovathan nuo hartsinuket aikuisten japanilaistyylisiä keräilyesineitä. ^^

Kekriä (tahi Samhainia) vietin ystävälläni H:lla erään R:n kanssa. Oli oikein mukavaa. Ruokapuolta yritimme keskiaikaistaa ja okei, no, halloumjuusto ei ole keskiaikaista, mutta entä sitten?

Menu:

salaattia ja paistettua halloumia

hunajamarinoituja paistettuja sipuleita

yrteillä maustettuja uunikasviksia (porkkana, bataatti, peruna, lanttu)

paistettuja siskonmakkaroita

ruusukaaleja

hienonnetulla leivällä, voilla ja valkosipuleilla täytettyä kokonaista broileria, joka on maustettu rosmariinilla ja suolalla sekä itsetehtyä kastiketta
 
amerikkalainen omenapiiras ja kotitekoista vaniljakastiketta

Gift to Goddess: food and water

kerma-mantelimakeisia

karpalomoussekakku


...että kyllä sitä safkaa oli... :D:D Mutta Jumalattarelle annoimme uhrilahjaksi osan.

Day 4 - life of a dogsitter

Today I visited in my parents home (where I really live) and I took a nap. Nothing special.

Minka wanted to chase bunnies, but instead we went to a long night walk, across the dark forest. And it wasn't so scary that I pondered. Actually, it wasn't scary at all! Normally I don't go in a forest in night, because it scares me too much, but on the other hand I wasn't alone today. :)

And what people normally scares in a forest? I think that we scare two things:

1. Our inherited fear of "what if there is beasts?"
2. Nature / world spirits. We sense something and our imagination runs like an unicorn, and we can imagine all kind of things hanging out in the forest.

But now, if you don't mind, we're going to sleep. See ya tomorrow!

PS. I baked an amazing delicious apple pie.

Day 2 - Life of a dogsitter

The morning walk done. Food done - I even heated it a little bit, I read that dog sometimes doesn't like fridge-cold food.

Today I'm going again in the art gallery. My friend (and my crush) is going to see it. Usually only few people visit there. It's a little bit sad, because we have used much time to create the gallery. And there so amazing photos and paintings. :)

Btw, If you are interested of it, here's an address:
Aleksis Kiven katu 50, Helsinki
open only in this week: Tuesday 11-16, Wednesday 11-18


We saw a tiny two-pointed ladybug in my bed. I think it is a good fortune sign. I let it go to a balcony. And today we saw six gooses flying over us. It was cool. ^^

Now I must to eat breakfast, brush my hair and teeth... It's so sleepy here, rain knocking on the window, a fluffy dog playing, music waving from tv... But I can't go to bed, besides I fall asleep. :D

Paljon tapahtunutta

Pääsin yhteen mestaan sekä viettämään aikaa että työkokeiluun! Ensimmäinen päivä ohi ja täytyy sanoa, että kävi loistava tuuri. En edes hakenut sinne, mutta oltuani haastattelussa kesäklubiin, he päättivät ottaa minut sinne. :) Taiteellista toimintaa siellä on.

Kuvan karkit eivät liity tapaukseen.

Olin viikonlopun kesämökillä. Oli kaunis ilma, tosin vesi oli vielä kylmää, +13 astetta. Variksen sulka löytyi läheltä taloa, hyvä enne. Ja huomasin, että varjossa se kiilteli jopa sinertävänä. Kaunis. :) Otin mökiltä kuvia.

Tulen henki janoaa puuruokaa.

Maahisen tai menninkäisen kolo.

Saniaismetsä

Lisäksi olen ihastunut. ^^

Kiva ilma, paha flunssa

Olen nyt ollut oikein kivassa räkätaudissa ja jatkuu. Toivon, että paranen tästä kohta. Flunssa todennäköisesti liittyy elimistöni paranemisprosessiin; olen nyt pidempään syönyt terveellisemmin ja säännöllisin väliajoin ja olen yrittänyt ratkoa kaikenlaisia juttuja. Ja on pitänyt olla skarppina. Useinhan sitä käsittää sairastumisen väärin: no niin, ei olisi pitänyt aloittaa näitä juttuja, keho ei tykkää että syön terveellisesti yms. :D Tietenkin se, että flunssan jälkeen liikkuu liian innokkaasti ja saa jälkitaudin onkin jo eri asia. Mutta nytpä kehoni on huomannut, että yritän ja se päivittää itsensä samoille aalloille.

Tätä kuuntelen. Piristävää, vaikken pääsekään ulos.

-Google

Flower power

Outside the house... they're beautiful, aren't they?

Some flowers to my friend

Near Helsinki Railway Station

Googlen kääntäjästä

Siitä on tullut uusi ystäväni. Olen hirveän kiinnostunut muutenkin saksasta, japanista ja iiristä, ja ne vielä löytyvät siitä. :) Tässä muutamia näytekappaleita:

Saksa

pöllö - Eule
sananjalka - Adlerfarn
puun henki - Waldgeist
lohikäärme - Drachen
metsä - Wald (kiinnostavaa, että puun henki onkin metsän henki.)
puu - Baum
tuulen kuiskaus - ein flüstern im Wind
kataja - Wacholder

Iiri

sammal - caonach
tuulen kuiskaus - gcogar sa ghaoth
hopeapaju - saileach airgid
kuu - gealach
haukka - seabhac
meri - Muirí
noita - medicine
sananjalka - raithneach

(sitten kun saisi vielä iirin ääntämisohjeet niin olisin todella iloinen)

Japani

pöllö - fukurou
kuu - tsuki
noita - majo
kuiskaus - sasayaku
poro - tonakai
jumalatar - megami
metsän jumala - mori no kami
puun henki - mokuzai no seishin
keiju - yosei
menninkäinen - goburin

Sanat ovat kauniita.

Year 2010, part 4

Autumn

Fall on our house

Thunder clouds, Joutsa

Seamrog

Samhain: Visiting spirits

To Esbat and Samhain: ginger moon bisquits.

A huge marron.

Things in Hesy. (Helsinki animal protection society)

Halloween hat.

Strange appearance.

Going to writing course

Magic

I got cat taroc book and cards from my parents, thanks to them. :) Finally I have taroc cards.

And before my birthday I bough one interesting book:

It's in english "Earth, Air, Fire & Water - More Techniques of Natural Magic" by Scott Cunningham. I have the first part too.

Talvi lähestyy

Vietin toissapäivänä erään ystäväni synttäreitä. Kävellessäni hänen luotaan huomasin kauniita taloja.

Oikein oli väriä värin perään!
Sitten havaitsin pienen tontun, joka oli jäänyt jälkeen.

Siinä se odotteli, pensasaidassa, että joku ottaisi sen jouluksi luokseen asumaan. Hymy oli vielä kasvoilla, ilmeisesti Korvatunturin asukit ovat tottuneet huomattavasti kylmempään säähän.

Ja pari päivää sitten (vai olisiko ollut eilen? en ole varma) näin vaahteran alla jäniksen. Kaunis.

Olikohan Jumalatar kutsunut paikalle moikkaamaan?

Tässä alkaa hiljalleen tulla joulufiilis. Eilen tein valmiiksi kahden ystäväni joululahjat. Harmittaa, etten voi laittaa niistä tänne postausta, mutta ehkä sitten joulun jälkeen. :) Innostuin askartelemaan ja nyt syyhyttää edelleenkin askarrella vähän lisää. Mutta en voi tehdä kaikkia lahjoja jo nyt valmiiksi, muuten minulle ei jää joulukuuksi mitään.

Kirjoituspiiri: Painajainen

Tosiaan kun tämä unohtui välistä, niin tässä se on.
______________
Painajainen

Menimme isän kanssa mummun mökille Nivalaan. Kalastimme, paistoimme makkaraa, serkun kanssa jahtasimme kanoja. Isän kanssa yövyin aitassa. Mummu sanoi sen olevan peräisin Venäjältä, että se oli alun perin ollut vilja-aittana. Hirret olivat ainakin parisataa vuotta vanhoja, harmaita kuin kelot.

Minun sänkyni oli vastapäätä kamiinaa ja isän vastakkaisella seinällä ikkunan vieressä. Kaksi ensimmäistä yötä sujui hyvin. Hiiret rapistelivat nurkissa ja ulkona ulvoi tuuli. Kamiina hehkui lämpöä ja hyvä niin, minä kun olin tunnettu kylmistä jääkalikkajaloistani. Kaikki oli mukavaa, paitsi sinä kolmantena yönä.

Mummu oli sanonut, ettei ikkunaa saisi avata yöksi. Vieressä oli kuusimetsää ja siellä eleli kaiken maailman öttiäisiä, jotka hiiviskelivät öisin aitan liepeillä. Aukinainen ikkuna houkuttelisi hyttysten lisäksi painajaisia. Isähän siihen naurahti ja sanoi, että mitäs nyt pienistä painajaisista.

Me menimme nukkumaan kuten tavallisestikin. Isä avasi ikkunan, sillä yö oli lämmin ja hän sanoi haluavansa haistaa pihkan tuoksun ja nukahtaa siihen. Minä hieman epäröin muistaessani mitä mummu oli sanonut, mutta annoin olla. Ehkä mummu tosiaan sepitti omiaan kuten isä sanoi. Käperryin kyljelleni peiton alle ja yritin nukahtaa. Isä nukahti pian. Mieleeni nousi ajatuksia tummista hahmoista, jotka parveilivat aitan liepeillä avonainen ikkuna houkuttimenaan. Yritin karistaa ajatukset, painotin mielessäni että olen jo yksitoista ja mummu puhuu omiaan.

Nukahdin kai hetkeksi. Heräsin kuitenkin pieneen rasahdukseen. Oli melko pimeää, mutta ikkunoista tuli hieman kuunvaloa. Ilmassa tuoksui vieno pihkan tuoksu. Katsoin isän sänkyä ja jähmetyin. Hän nukkui selällään ja hänen vatsansa päällä istui jokin.

Olento oli tumma ja saatoin nähdä sen lävitse takana olevat hirret. Olennolla oli pitkät, laihat käsivarret ja ohuet sormet. Jalkoja ei näkynyt. Se oli kuin noettu hattara. Se katsoi nukkuvaa isääni. Minä katsoin olentoa. Se kumartui lähemmäs isääni ja silloin näin sen kasvot. Silmät olivat syvällä päässä, kirkkaina kuin pienet kekäleet. Valkoiset, terävät hampaat kiilsivät öisessä valossa. Mieleeni nousivat ensimmäisen illan aikana sanotut sanat, jotka mummuni oli vakavana lausunut.

"Eero ja Risto. Elkää avatko ikkunaa yöksi. Painajaisia voi tulla. Niin, älä Eero virnuule siinä. Ne painajaiset…Ne ovat mustia, läpinäkyviä kummituksia, suomalaisia aaveita. Pujahtavat nukkuvan petiin ja vievät nukkujalta unen. Ne aistivat elävien lämmön ja tulevat hakemaan sitä ittelleen. Elkää avatko aitan ikkunaa, jos mielitte nukkua hyvin."
 Olin luvannut, että pidämme aitan ikkunan öisin suljettuna. Ja kolmantena iltana olin rikkonut lupauksen. Mummuni ei ollutkaan keksinyt sitä juttua omasta päästään. Katsoin painajaista, joka kyhjötti isäni rinnalla, kuola valuen valkeiden hampaiden raoista. Yritin hengittää mahdollisimman hiljaa, sillä mummu ei ollut kertonut mitä tapahtuu niille, jotka näkevät painajaisen ja se näkee heidät.

Painajaisesta lähti kurnuttava ääni, ja se ojensi luisevan kätensä kohti isäni päätä. Ohuet sormet paijasivat poskea ja vuoteen suunnalta kuului pientä kiherrystä. Sormet liukuivat poskelta päälaelle ja leikittelivät hetken vaaleilla hiuksilla. Isäni kulmat rypistyivät painajaisen pauloissa. Olento kumartui kasvojen ylle ja näin, kuinka painajaisen pitkä, kaksihaarainen kieli tunkeutui isäni sieraimeen. Olin kauhusta lumoutunut.
Kieli sujahti nopeasti takaisin ja taas kuului outoa, kurnuttavaa ääntä. Painajainen siirtyi isän rinnalta hänen viereensä. Olento silitti nukkaantunutta peittoa sormellaan ja samassa pujahti viehkeällä liikkeellä peiton alle. Otus käpertyi isän kylkeen ja kehräsi mielissään. Isäni – uhri – ei ollut mielissään. Hän valitti unissaan ja otsalla oli hikihelmiä. Tuijotin painajaista ja isää ja yritin pohtia, mitä ihmettä voisin tehdä. Miten saisin painajaisen pois isän kimpusta?

Peiton alta kurottautui musta käsi, jonka sormet jäivät leikittelemään isän huulilla. Nips, ja huulta venytettiin ylöspäin. Snap, ja huuli päästettiin sormien välistä. Painajainen kohottautui istumaan ja se venytti isän ylä- ja alahuulta eri suuntiin kiherryksen saattelemana. Isä mökelsi jotain epäselvää venyvien huultensa lomasta, mutta ei herännyt. Mietin mitä tapahtuisi jos yskäisisin. Hyökkäisikö olento kimppuuni? Mitä kummitukset pystyivät edes tekemään? En ollut toistaiseksi uskaltanut edes liikahtaa.

Sodassakaan miestä ei jätetä. Miksi en toimi? Minun pitäisi olla nyt se sadun pelastava prinssi, joka kiitää apuun. Mutta palkaksi pelastamisesta en saisi neitoa ja puolta valtakuntaa, vaan mahdollisesti… niin mitä? Painajaisia? Joka tapauksessa minun oli nyt toimittava, tehtävä edes jotain. Lattialla sänkyni vieressä oli taskulamppu. Jos sen käyttäminen toimisi?

Vedin hitaasti henkeä ja puhalsin ilman ulos. Äkkinäisellä liikkeellä heilautin peittoni sivuun ja noukin lampun tärisevin käsin. Painajainen käänsi päätään liikkeitteni aiheuttaman häiriön suuntaan. Napsautin valon päälle.

Mitään ei näkynyt. Pälyilin lampun kanssa hurjana ympärilleni, mutta painajaista ei näkynyt. Isäni huokaisi unissaan ikään kuin helpottuneena ja vaihtoi asentoa.

"Painu ulos täältä, painajainen!" kuiskasin vihaisesti aitan pimeään. Vastausta ei kuulunut. Seisoin vielä hetken aloillani sydän pamppaillen, ja kurottauduin sitten laittamaan ikkunan kiinni. Päivänvalo alkoi sarastaa puiden yläpuolella ja minun oli helpompi mönkiä takaisin sänkyyn.


Aamupalalla isä söi hyvällä ruokahalulla, vaikka näyttikin hieman kalpealta. Mummu tiedusteli syytä.
"Näin aivan hirveän painajaisen", isä sanoi. Mummu ravisti päätään.
"Minähän sanoin teitille, että pitäkää se ikkuna kiinni."

Kirjoituspiiri: Välissä

Tämän viikon tehtävänä oli kirjoittaa tarina, jossa on taikaesine.
_____

Kävelin öisessä metsässä. Lehdet olivat jo pudonneet puista ja kuolleiden lehtien kahina kenkieni alla muistutti minua alisen kuiskeista. Katsoin ylös puiden latvoihin ja näin tummansinisen taivaan, jossa siellä täällä näkyi muutama tähti. Kylmä ilma riipi keuhkojani ja marraskuisen illan tuuli silitti hellästi poskeani. Kiedoin huivin paremmin kaulalleni ja jatkoin kävelyä. Ylitin kaatuneen koivun, jolle sammaleet olivat jo alkaneet kiivetä. Käteni puristui tiukasti kaulassani roikkuvaan puuhuiluun.

Olin ollut kirpputorilla pari päivää sitten. En ollut varsinaisesti etsinyt mitään, kunhan halusin tiirailla valikoimaa. Löysin muutaman kiinnostavan kirjan ja olin jo lähtemässä pois, kun silmääni osui tämä huilu. Se oli pieni, vaaleaa puuta – myyjä oli tuuminut sen olevan omenapuusta tehty. Minun ei pitänyt aluksi ostaa sitä, mutta huiluun kaiverretut sanat herättivät kiinnostukseni.

Sain tänään idean lähteä illalla kävelylle rantametsään ja päähänpistosta otin huilun mukaan. En osannut soittaa mitään soitinta, mutta olin kai utelias siitä, kuuluisiko huilusta mitään ääntä. Huiluun kaiverretut sanat olivat kyllä erikoiset: spiorad doras. En aluksi ollut tiennyt mitä ne tarkoittivat, mutta myöhemmin sain aavistuksen asiasta.

Seurasin kuun valaisemaa polkua rantakalliolle, jolla kasvoi mäntyjä ja eräs erikoinen puupari. Olin lapsesta asti pitänyt tuosta puuparista ja olinkin nimennyt sen Pariskunnaksi. Toinen puista oli kuusi, toinen mänty. Ne kasvoivat aivan kylki kyljessä, mutta puolentoista metrin korkeudessa erkanivat hieman. Kolmen metrin korkeudessa ne painautuivat taas toisiinsa kiinni ja oksat olivat kietoutuneet yhteen kuin halaukseen. Puiden välillä oli soikion muotoinen aukko, jossa lapsena rakastin istua ja katsoa edessä avautuvaa lahdenpohjukkaa.

Kuu paistoi kirkkaana ja jäin hetkeksi ihailemaan sitä. Ilmassa leijuva tuoksu enteili lunta. Kehotin itseäni keskittymään ja suuntasin Pariskunnalle. Tervehdin puita: kosketin kunnioittavasti paksuja runkoja ja kiipesin aukkoon istumaan. Tällä kertaa en istunut kasvot lahteen päin vaan keskityin katsomaan metsää, jonka läpi olin tullut. Otin puuhuilun käsiini ja sivelin sen pintaa. En tiennyt varmasti toimisiko tämä. Nuolaisin kylmyyden kuivattamia huuliani ja nostin huilun niille. Puhalsin.

Ääntäkään ei kuulunut. Jatkoin kuitenkin puhaltamista, laitoin vain silmät kiinni ja ajattelin. Tuuli havisutti havuja yläpuolellani. Kaukaa kuului varisten etäisiä ääniä. Laskin huilun käsistäni ja avasin silmäni. Oli käynyt kuten olin aavistellutkin. Kirpputorilta tullessani olin yrittänyt soittaa huilua olohuoneessa, mutta mitään ei ollut tapahtunut. Sitten olin päästänyt vahingossa yhden puhalluksen portaissa – huilu kun oli ollut vielä huulillani - ja nähnyt hetken ajan kummastuneet kasvot seinässä.

Nyt näin enemmän heikäläisiä. Nuoria, vanhoja, pariskunnittain tai yksin. Yksi kerrallaan he astelivat luokseni läpinäkyvinä, hieman hohtaen. He kuiskivat keskenään. Kuka tuo on, mitä hän täällä tekee, mitä tahtoo meistä? Laskeuduin maahan ja astuin askeleen heitä kohti, innokkaana.

"Mummu ja ukki?" kysyin hiljaa. Hengitykseni nousi haituvina ylös toisin kuin muiden paikallaolijoiden. Kuului mutinaa ja hetken kuluttua väkijoukosta astui esille vanha pariskunta. Tuijotimme jonkin aikaa toisiamme; nainen tarttui miehensä käsipuolesta hämmästyneenä.

"Mitä sie täällä?" ukki kuiskasi. Sormeilin huiluani ja siihen kirjoitettuja sanoja.

"Halusin nähdä teidät", sanoin ja hymyilin. Näytin heille huiluni ja kerroin siitä, kuinka olin sattumalta huomannut sen kirpputorilla, lähes muiden tavaroiden piilottamana.

"Mikkään ei tapahu sattumalta", mummu sanoi. Hän näytti nyt iloiselta. Hän yritti tarttua käsiini, mutta ne solahtivat läpi. Hän hymyili aavistuksen.

"Omenapuu, kelttien kuolemattomuuen ja tuonpuoleisen puu. Ja tämä raja-alueesi… lempipaikkasi lapsena", ukki kuiskasi. "Uskomatonta."

Vein heidät sivummalle väkijoukosta ja vaihdoimme kuulumisia. En olisi ikinä aavistanutkaan, mitä kaikkea tulen kohtaamaan käydessäni tavallisella kirpputorilla. Nuo sanat huilussa, spiorad doras, olivat muinaista iiriä ja tarkoittivat henkiporttia. Olin kai aina alitajuisesti tiennyt lapsena, että kaikki välipaikat olivat portteja henkimaailmaan. Portaat, oviaukot, Pariskunta. Ja nyt olin vielä saanut niihin kulkua helpottavan avaimen.

Samhainin vietto

Vietin Samhainia Seamrogin kanssa. Tein Janille aasinhäntä -tyyppisen pelin, jossa silmät kiinni piti pyöriä ja laittaa yksisarviselle sarvi oikeaan kohtaan. Olen huono piirtämään hevosia, tämä oli aika hyvä, mutta en kyllä tosiaan osaa pirtää hevosia. Ne ovat vaikeita.

An unicorn which I made. Horses are difficult to draw.

Tässä on pari kuvaa viettämisestämme:

Lisäksi muutama henki tuli vierailulle... en ole koskaan nähnyt noin pitkää kynttilänliekkiä, se oli lähemmäs 9cm! (When we celebrated Samhain, some of spirits came to visit... I have never seen that tall candle flame, it was near to 9cm!)

Liekki suureni yhdessä vaiheessa monta kertaa, savutti ja väpätti. Se on merkki henkien läsnäolosta. Seamrogin mummi ja ystävä varmasti kävivät, samoin oma mummini ja Hamlet- siili. :) Se ei ollut pelottaa, enemmänkin tulin hyvälle mielelle siitä, että he kävivät. Ja vaikka kynttilää olisikin väpättänyt joku muu henki, se on kiva muistutus siitä ettemme ole yksin.