Joulutauon jälkeen meillä tosiaan jatkui fantasiakirjoituspiiri. Tässä novellini aiheeseen "ajan hidastuminen" liittyen. Kirjoittaminen oli hankalaa vaikean masennuksen takia, mutta sain sentään jotain aikaiseksi.
____________
Ajan hidastumisen oppitunti
Tiedättehän sen tunteen, kun aika tuntuu yhtäkkiä hidastuvan kovasti? Kun näette jonkun todella hyvännäköisen henkilön kulkevan vastaan ja katseet kohtaavat? Kun kätenne heilahtaa ja Liisa-tädin arvokas ming –aikainen maljakko kallistuu ja alkaa hitaasti upota lattiaa kohti? Näiden kokemusten takana on ajankainen.
Ajankainen on hyvin pieni menninkäinen, joka vastaa elokuvamaisista tosielämämme hidastuksista. Kohtalokas hidastumisen tunne ei olekaan mikään päänsisäinen ilmiö, vaan maailmaamme pyörittävät näkymättömät olennot.
No, täysin näkymättömiä ajankaiset eivät ole. Jos näet vilauksen silmäkulmassasi sen tuiki tärkeän maljakon pudottua, ajankainen on vain kadonnut paikalta kohtauksen oikeanlaisen hidastumisen tarkastettuaan. Parhaassa tapauksessa ennen Liisa-tädin kimeää kiljumista saatat kuulla pirullista kiherrystä.
Emme me pahoja ole, ilkikurisia vain. Jos sinulla olisi kyky hidastaa aikaa, etkö tunkisi kokeilunhaluiset näppisi muiden ihmisten elämään? Kas, tuolla vaatekaupan perukoilla vaappuu nokkavannäköinen nainen sinikettuturkissaan. Heikäläiset ovat niin ärsyttäviä. Porhaltavat ympäriinsä aivan kuin omistaisivat maailman. Muut saavat väistyä heidän tieltään, jopa elottomat esineet.
Mutta tässä tapauksessa kannattaisi kuitenkin olla varovainen. Kunhan vain tuo takki ei nappaisi kiinni johonkin terävään kulmaan. Jaaaa naps! Tarkkana, tarkkana, keskity vaatteen takertumiseen, muista lisätä ääniefekti! Aivan kuin turkis olisi herännyt eloon ja upottanut leukansa sukkakorin metallireunaan. Turkki kiristyy, kiristyy, naisen kasvot jäykistyvät, silmät räpsähtävät ammolleen. Keho kallistuu eteenpäin, jatka vain, kyllä sinä osaat sen kallistamisen.
Turkki ei anna periksi, mutta sisävuori repeää ja ääni kuulostaa yllättävän kovalta – jännittävä pikku lisä hetken tihentymään. Nainen nytkähtää, alkaa hiljalleen kaartua taaksepäin. Pää heilahtaa hitaasti taakse, painavat korvakorut välkehtivät halogeenilamppujen valossa. Jalka kompuroi, nyt toinenkin ja voilá: nainen huojuu häkeltyneenä sukkakorin vieressä kasvoillaan typertynyt ilme, kun hänen huolella valmistettu frankenstainkettuturkiksensa on revennyt.
Teidän täytyy muistaa, että tämä on pohjimmiltaan taidetta. Mistä luulette ihmisten saaneen ideansa elokuviin? Me annamme silloin tällöin Valituille pieniä vinkkejä, jotta ihmiset eivät jämähtäisi pakoilleen. Ei, alieneita ei ole käynyt maapallolla. Kaikki suuret keksinnöt on keksitty meidän ulottuvuudessamme. Ihmiset vain laahaavat hieman jäljessä. Meidän tehtävämme on antaa heidän maistaa uutta ja lopulta saada heidät käyttämään uusia mausteitaan.
Voitte nousta ylös. Ajankaisten toiminta ihmisulottuvuudessa –kurssin ensimmäinen tunti on päättynyt. Muistakaa yksityiskohdat. Seuraavalla tunnilla käsittelemme ihmisten elokuvahidastuksia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti