sunnuntai 27. maaliskuuta 2011

Kissaeläinten kauneutta

Tiuku, vanha, viisas emäntä.
Ystävälläni Seamrogilla on nykyään neljä kissaa. Neljä. Yksi ei tainnut riittää, mutta eipä se minua haittaa kun rakastan kissoja.


Hönö

Viivi

Tuo hännänpää alareunassa kuuluu Pikille, ryhmän ainoalle kollille.
Tiuku on vanha suosikkini, mutta kaikissa muissakin on ihanaa viehkeyttä. Piki on rasvattu salama, musta aukko, joka ahmaisee maitonapit suuhunsa sekunnin murto-osassa. Hönö on peruskissa ja rrrrakastan sen vihreitä silmiä. Hönö on hyrräeläin; hyrisee ja pyörii kintuissa suurimman osan aikaa. Viivi on myös vihreäsilmäinen ihanuus, upean värinen ja se pyörähtää onnellisena kummallisiin asentoihin:

Kohta taas menen käymään Seamrogilla ja näen nuo ihanat karvaiset.

Versoja!

Eilen huomasin muutaman vaaleanvihreän krookuksen kurkistavan paljastuneesta maasta. Taitaa se kevät hiljalleen tulla, vaikka lunta onkin vielä paljon. Hyvä homma, sillä Oestarana ei tuntunut niin hirveän keväiseltä. Tänään sentään aurinko paistaa.

Kuva viime vuodelta

Tuli mieleen yksi otos, jonka nappasin kerran bussipysäkille kävellessäni. Ihan viikko, pari siitä on. Hirvikolari taisi olla kyseessä...

Hirviparka.



Japanilainen puutarha Viherpajalla kukkii kauniisti noin huhtikuussa.

maanantai 21. maaliskuuta 2011

Hyvää Oestaraa!

Tänäänpä on sitten 21.3, toinen kevään juhla ja puuhoroskoopissa Tammen päivä. Kevään merkkien pitäisi olla nyt kunnolla näkyvissä. On aika heittää jotain vanhaa pois, kuten vanhentuneita ajatusmalleja tai tehdä kevätsiivous. Myös omien hyvien puolien kirjaaminen ylös voisi olla mukavaa, samoin uusien kukkien ostaminen maljakkoon. :)

Uusia kuviakin sain vihdoin laitettua koneelle. Mietin ensin ulos katsoessani, että eihän tuolla nyt keväiseltä näytä. Mutta verrattuani tätä päivää Imbolgiin, huomasin tuulen olevan lämpimämpi ja nurmikkoa näkyvän. Vesipisarat tippuivat rännistä. Vaikka Imbolgina paistoi aurinko, nyt on jotenkin edistyneempi fiilis ulkona.

Lähikaupassani olisi myynnissä tulppaaneja. Voisin ostaa niitä maljakkooni.

keskiviikko 2. maaliskuuta 2011

Kesää odotellessa

Talvellakin on sattunut kohdalle hienoja auringonlaskuja ja muuta melko kesäistä. Ja nythän on jo kevät, joten kesän kynnyksellä ollaan, tai ainakin etupihalla.




Keväänmerkkejä:

Vihreäteekeksi ja teetä.

Rappukäytävän kasveja lehdet liimautuneina ikkunalasiin kuin
maisemaa tuijottavan lapsen nenä.

Sitruunapuun taimi.

Tomaatintaimi

Herneenversoja
Nuo versot kasvavat ystäväni E:n luona Espoossa. Vihreäteekeksin sain maistiaistuliaisena kun eräs kaverini H toi niitä Japanin reissultaan.

Rakastan vihreää.

Pörröpuikulat

En voi itselleni mitään. Olen niin rakastunut kissoihin. Missä ikinä olenkaan, kamera sujahtaa heti hyppysiini kun kissaeläin ilmaantuu näkyville. Tässä pari kuvaa ystäväni äidin kissoista.

Tiuku

Iisi
Ja ne silmät... <3.

Peace- merkki vai riimu?

Tuossa eräänä päivänä kun olin ostoksilla, löysin käsikorun peace-merkillä. Kääntelin sitä käsissäni ja tajusin yhtäkkiä, että toisin päin siinä on ympyrä, jossa on viikinkiriimu. Itse asiassa Heimdallin riimuperheeseen kuuluva Algiz, joka on suojeleva merkki.


En sitten tiedä, onko tuo sattumaa, mutta tuon ymmärryksen avulla miellyin enemmän peace-merkkeihin.

Algiz rune
Algiz symbolisoi seuraavia:
   suojelus, puolustaminen, siunaus, parantaminen, eheys, maaginen voima, menestys, lahjakkuus, viisaus, oveluus, taitavuus, sillanrakennus.

Se on merkki, joka suojelee kirouksilta, tunkeilijoilta ja muilta ulkoapäin uhkaavilta vihamielisiltä voimilta. Joidenkin tutkijoiden mielestä se symbolisoi myös hirven sarvia, puskevan hirven päätä tai sormet harallaan olevaa siunaavaa kättä / tietäjän kolmihaaraista sauvaa.

Käänteisenä Algiz kertoo, että on oltava varovainen ja on löydettävä oikea suhtautuminen asioihin, tilanteiden opettavuus on tärkeä.

---

Eli onko rauhanmerkki oikeasti valittu sen takia, että se on toistepäin suojeleva riimu?

maanantai 28. helmikuuta 2011

Bloggaajan paluu

No niin. Huomenna kun alkaa ensimmäinen kevätkuukausi niin sen kunniaksi voikin vähän päivittää elämää. On tullut tavattua pari uutta henkilöä, koettua kulinarismia, paijailtua eläimiä ja yksi penkkarikoekin on tehty.

Kyseinen koe koskee maasta poimittuja ja talteen pistettyjä penkkarikarkkeja, joita laitoin portaille kaveria odotellessani. Testi menikin näin: kuinka monta karkkia katoaa tunnissa eli mikä on porraskarkkien häviämisnopeus? Vastaus oli: 1 karkki/h.

"Kuusi karkkia, kuusi porrasta - miten heidän käy?"

"Kaksi heistä vietiin"
Joskus pitää olla vähän kahjo.

Makeilla linjoilla jatkettakoon. Temperoin kotona vihdoin suklaata, onnistui jotenkuten, mutta täytyy muistaa että mikron sekunnit ovatkin yllättävän tehokkaita. Eli temperointi olisi voinut olla parempikin, mutta...

Dipattuja aprikooseja

Florentiineja
Noita florentiineja vein tuliaisina E:lle. Hän oli tehnyt ihanaa aurajuusto-parsakaali-minitomaattipiirakkaa.


Ystäväni S:n kanssa kävin eräässä Fazerin kahvilassa nauttimassa tuorejuustokakkua.



Ja tänään treffeillä ollessani nautiskelin seuralaiseni kera jäätelöannokset.


Aitoa vaniljajäätelöä, lakritsia ja olisiko ollut minttua.

Mango-melonia, vadelmaa, mansikkaa.
En ole niin makeanhimoinen... olen vain kulinaristi. *viaton ilme*

tiistai 22. helmikuuta 2011

Aate

Aito ystävyys on sitä, ettei toista jätä virran vietäväksi vaikka joentörmällä olisikin läjä kultaa.

perjantai 11. helmikuuta 2011

Kevättalvea

Hei taas pitkästä aikaa. Oli ihan tylsistynyt olo, joten tein vegaanipullaa tänään. Pikkupullia ja kanelisarvia. :)


Tein tietysti Runebergin päiväksi torttuja, nekin vegaanisina. Ja ihan hyviä tuli, vaikka kostutuksena käytinkin punssin tai rommin sijaan makeaa kirsikkaviiniä, ja vaikka kosteutta tulikin vähän liikaa.


Ollessani kävelyllä ystäväni S:n kanssa näin kiinnostavan jäämuodostelman.

Aivan kuin jääpeikon kita. Tai ehkä kulkureitti menninkäismaailmoihin?

Tuli käytyä myös eräänä päivänä WWF:n luontokaupassa ja eräs pieni olento tarttui mukaan. En voinut vastustaa.


Aivan kuin Hamlet! <3 Parasta koko siiliydessä oli se, että myyjätär laittoi juuri tuolla tavalla pehmon pussiin kuten kuvassa näkyy. Empi hetken, mutta ei laittanut pussia kiinni. Hän sanoi: "Jätetään tää auki, että siili saa vähän happea." Awww. :D

lauantai 29. tammikuuta 2011

Pieni tauohdus

On ollut vähän taukoa vaikean masennuksen takia, mutta yritän jälleen skarpata. :)
Ei kuulu mitään erityistä, pitkä viikonloppu tosin tulossa kun menen ystäväni S:n luokse ja seuraavana päivänä näkemään kaveriani E:tä. Ainakin on vaihtelua siihen, että vain jököttää kotona. :)

Picture from Google